Helsinkiläisen kaupunkikulttuurin voimahahmo Christian Moustgaard oli kuollessaan 68-vuotias.

Helsinkiläisen kaupunkikulttuurin uudistajana tunnettu Moustgaard toimi Elävän musiikin yhdistys Elmun toiminnanjohtajana ja kuului myös Lepakon, Radio Cityn sekä kaapelikanava ATV:n perustajajäseniin. Myöskään Radio Helsinkiä, sellaisena kuin sen tunnemme, ei olisi olemassa ilman Moustgaardia.

Paula Salovaara, Radio Helsingin perustaja

Olin monta vuotta töissä Radio Cityssä. Kesti kauan tajuta mitä kukin ihminen Lepakossa teki, tai edes ketkä kuuluivat toimitukseen. Oli kuitenkin selvää että Chrisse oli kaiken toiminnan ylin pomo. Hänellä oli loputtomasti ideoita, hauska huumori ja valtaisa karisma. Välillä myös kiivas luonne.

Chrisse vaikutti varmaan meihin kaikkiin jollain lailla. Chrissen toimintatavoista opin paljon. Että mahdottomuuksiin voi ryhtyä, kaikkea voi tehdä, radion voi perustaa. Perustimme Radio Helsingin näiden oppien pohjalta.

Rane Jäntti, Rane Raitsikka & Tokela

Mä muistan ku oltiin ”vallattu” Leba… eli käyty siellä mut kytät oli tyhjentäny kaikki about heti pihalle ja nyt pidettiin leiriä siinä ulkopuolella. Oli telttakatos, soppatykki, muutama bändikin soitti, tunnelma oli toiveikas että joskus päästäisiin sisään tähän siihen aikaan hirveeltä döfäävään harmaaseen taloon. Jännittyneinä keräydyttiin rinkiin ja kuunneltiin kun Chrisse ja Teemu toivat (toivottavasti hyviä) uutisia milloin mistäkin neuvottelusta stadin byrokratiamuurilta. Stadi ja Suomi siinä sivussa muuttu pala palalta kun nää suurvisiirit ohjasivat jäänsärkijää jonka raivaamaa kanavaa pitkin virtasivat uudet mahdollisuudet duunata juttuja ei vaan meille pikku punkeille vaan vanhemmalle liitolle ja tulevaisuuden skeittareille, grafujengille ym ym…ja Suomi seuras esimerkkiä. Siihen aikaan Härmässä oli vaan 2 radiokanavaa kunnes Chrisse muiden mukana toi mukaan Radio Cityn. Taas harmaan sekaan tuli lisää väriä, rytmiä ja eloa. Chrisse palkkas alkuaikoina mut Leban siivoojaks kun ei ollu fyrkkaa eikä paljoo muutakaan. Näitä jeesejä tuli monia vuosien mittaan. Chrissen vaikutus mun elämään oli suuri. Calin vuosina mies tuli moikkaa ja mentiin tapaamaan Oliver Northia (just se Oliver North) mut se tarina kerrotaan joskus myöhemmin. 8 vuotta sitten kun tulin Suomeen Chrisse halusi innoissaan kertoa mulle Jallukka projektista josta minä ja raskaana oleva vaimoni saatas kipeästi tarvitsemamme edullinen kämppä. Huh, tontti Jätkäsaaresta ? Kivitalo ? Jeesiä sitä tarvitseville ? Kuulostaa Chrisseltä. Kun talo valmistui meillä oli jo hyvä luukku joten sain olla mukana hoitamassa Jallukan loppusilausta ja taas kerran ihailla ja ihmetellä suurmiehen otetta, uskoa ja tahtoa to GET THINGS DONE !!! Tänään meinasin kirjaimellisesti ajaa pöpelikköön kun en nähnyt tietä kyyneleiden läpi. Chrisse oli mun frendi. Mä sanon sen mitä mä toivon että moni ehti ja ymmärsi Chrisselle kertoa. KIITOS SUURMIES. Lepää rauhassa.

Mika Tuokkola, Rane Raitsikka & Tokela

Mitä vois kertoa Christian Moustgaardista? Vaikka mitä, kohtaamisia oli useita. Ehkä parhaiten on jäänyt mieleen tilanne jossa notkuin/hengailin jossain Kalliossa 80-luvun loppupuolella. Oli jo ilta ja olin ”eksynyt”, eli ei ollu mitään rahaa, juomaa, tuotteita, tekemistä, seuraa, paikkaa jne… Jossain Hesarilla kävelee vastaan Moustgaard puolisonsa kera. Katsoin häntä aina ylöspäin, hän oli tekijämies ja isompi sekä vanhempi päällikkö joka oli duunaamassa Elmua, Lepakkoa, Radio Cityä ja kohta ATV kanavaa. Itse olin luikero joka hakkas kitaraa Lepakon kellarissa. Crisse vilkas mua vastaantullessa (sillä oli aina se tietty virne) ja pysäytti mut ja kysyi: ”mitä sä täällä teet?” Yleensä nähtiin Lepakon käytävällä jossain, olin siis ”out of my element”. En oikein osannut antaa kaikenkattavaa vastausta, mutta kettu luki rivien välistä missä mennään. ”Haluutsä tulla meille, juodaan vähän punkkua ja kuunnellaan musaa?” Täh? Minä resuperse tuun teille? Okei, eihän mulla oo mitään tässä meneillään, mennään vaan. Mentiin kämpille ja juotiin viiniä ja juteltiin. Jossain välissä pariskunta alkoi vähän kokkailemaan ja Crisse laittoi levyn soimaan. Istuin nojatuolissa viinilasi kädessä ja kuuntelin jotain sairaan svengaavaa lattari kamaa 50-60 luvun taitteesta, tunsin oloni kotoisaksi eikä jännittänyt enää. Levy loppui ja ruoka valmistui, pyysivät syömään mutten kehdannut. Join lasini ja kiitin seurasta, jotenkin oli sellanen fiilis etten halua käyttää vieraanvaraisuutta väärin varsinkin kun näimme lähes päivittäin lebassa. ”Toi on se jätkä joka ei millään tajunnu lähtee menee vaan dokas ja skruudas kaiken.” Eteisessä kysyin Crisseltä ”Mikä toi levy oli jota kuunneltiin?” Crisse kävi hakee levyn ”tällänen kuubalainen bändi Los Cumbias.” Kuulosti helvetin hyvälle. ”Ota mukaan ja äänitä kasetille himassa, tuot mulle sit joskus vaikka radiolle takas.” Oikeesti? Okei, kiitos. Äänitin levyn ja kiikutin nopeasti takas. Päällikön levyn kanssa ei jäädä jahkailemaan. Lepää rauhassa Christian, hieno mies.