Artikkelin Vuosikymmenen parhaat levyt kommentit

Kirjoittaja: juuso

juuso — Fri, 01 Jan 2010 09:55:24 +0000

Tässä mun mielestä joitain hyviä 2000-luvun lättyjä..

Ryan Adams – Heartbreaker – 2000
Ryan Adams – Gold – 2001
Röyksopp – Melody A.M. – 2001
The Strokes – Is This It 2001
22 Pistepirkko – Rally of Love – 2001
The Flaming Lips – Yoshimi Battles The Pink Robots 2002
Beth Gibbons and Rustin Man – Out of Season 2002
Sigur ros – ( ) – 2002
Liekki – Korppi – 2003
The Jayhawks – Rainy day music – 2003
Kings Of Leon – Youth And Young Manhood – 2003
Josh Rouse – 1972 – 2003
Husky rescue – Country Falls – 2004
Sister flo – Tragician’s Hat – 2004
Plain ride – Oh the flow – 2005
Josh Rouse – Nashville – 2005
Bat for lashes – Fur and Gold – 2006
Plain ride – Srange Trial 2007
Editors – An End Has a Start – 2007
Glass candy – B/E/A/T/B/O/X – 2007
MGMT – Oracular Specatular – 2008
Fleet Foxes – Fleet Foxes – 2008
Plain ride . House on the hill .2009

Kirjoittaja: oiih

oiih — Wed, 30 Dec 2009 12:04:39 +0000

Mutta missä on The White Stripes!
Se ja sen johdannaiset on soineet Kovin iloisesti ja inspiroivasti 2000-luvun alkupuolella radioaalloilla ja korvissa. Oletteko ne unohtaneet epähuomiossa? Ovat kyllä minun mielestäni merkittävämpi yhtye kuin The Strokes.

Kirjoittaja: Juuso

Juuso — Wed, 30 Dec 2009 11:41:02 +0000

Ja Lasselle vielä onnittelut siitä että Puu on soinut hyvin.. ilmeisen hyvää Puuta siis..

Kirjoittaja: Juuso

Juuso — Tue, 29 Dec 2009 10:54:57 +0000

Totta, pierua voidaan mitata äänen ja hajun perusteella ja jos se sytytetään palamaan se voidaan myös nähdä. Toki tiedän että ääntä voidaan mitata eri tavoin erilaisilla fyysisillä mittareilla, mutta kun kysymys on siitä onko jokin musiikki huonoa vai hyvää, laadukasta vai ei, olen sitä mieltä että esim. punk jossa soittamisen tarkkuus ja ns.oikeaoppisuus ei ole useinkaan keskiössä ei ole millään tavalla huononpaa tai vastaavasti parempaa kuin esim. klassinenmusiikki, missään muualla kuin jokaisen yksilön (myös Kalervon) ajatuksissa ja tunteessa mikä tekee asiasta subjektiivista.
En tietenkään väitä että myyntitilastot kertoisivat tästä paremmuus/huonommuus asiasta mitään,varsinkin kun tiedetään että eri artisteilla on takanaan erilaisia resursseja vrt.levy-yhtiöt, raha jne, mutta listat siitä kuinka paljon eri levyjä on myyty ovat objektiivinen tapa mitata musiikkia.
Ja edelleen olen sitä mieltä että tällä ns. oikein soittamisella ja ”suoritusten” vaikeudella ei saavuteta mitään kollektiivista objektiivisuutta juuri edellä mainituista syistä. (http://www.youtube.com/watch?v=l1L6C1noV48)
”Tällöin on hyvin mahdollista, että jokin puolalainen kamariorkesteri olisi verrattoman paljon parempi kuin Eminem, vaikka Eminemin jokaista levyä oltaisiin myyty tuhat kertaa enemmän kuin puolalaisen kamarimusiikkiorkesterin koko tuotantoa.” tämän allekirjoitan sanasta sanaan eli edelleen: myynti ei kerro paremmuudesta/huonommuudesta mitään.
Ja vielä, mitä tulee näihin yllä olevan kaltaisiin top-listoihin ne ovat ihan hauskoja lueskella ja vertailla niitä omaan subjektiiviseen makuun, mutta muustahan niissäkään ei ole kysymys kuin kollektiivisesta subjektiivisuudesta, ja tuo kollektiivi tällä kertaa on Radiohelsingin toimitus.
Tässä yhteydessä voisin mainita että mielestäni vuoden 2009 paras kotimainen levy on Plain Ride yhtyeen pitkäsoitto House on the hill, joka ei esimerkiksi musiikin ”ajankohtais” lehden Rumban vuosilistalla ansainnut minkäänlaista mainintaa, mutta edelleen, Rumban kollektiivilla on oikeus tähän subjektiiviseeen näkemykseen.

Kirjoittaja: Funkadelicatessen

Funkadelicatessen — Mon, 28 Dec 2009 11:38:46 +0000

No nää listat nyt on tällasta viihdettä. kukapa vakavissaan Liekin levyä rankkais näin korkealle?!?

Kirjoittaja: Juuso

Juuso — Sun, 27 Dec 2009 12:30:30 +0000

Lasse!! Lasse!! Lasse!! Lasse!!

Kirjoittaja: Paul

Paul — Sat, 26 Dec 2009 16:35:23 +0000

Juuso, jäi vähän vaivaamaan: miten niin myyntitilastot ovat ”ainoa objektiivinen tapa mitata musiikkia”. Jokainen kohta vaatii selittämistä.

Eli miten niin myyntitilastot ovat AINOA objektiivinen tapa mitata musiikkia? Kaikkea tuotettua ääntä voidaan mitata lukuisilla eri tavoilla.

Entä, miten niin myyntitilastot ovat ainoa OBJEKTIIVINEN tapa mitata musiikkia? Useimmat muut musiikille tehtävät mittaukset ovat huomattavasti objektiivisempia kuin myyntitilastot. Musiikin parhaudesta ollessa kyse voisimme paljon paremmin mitata esimerkiksi kuinka oikein soitetaan ja kuinka vaikeita suoritukset ovat. Tällä saataisiin huomattavasti objektiivisempi tulos kuin myyntilistoilla, jotka ovat epätarkkoja ja heijastelevat vain kuulijoiden omia subjektiivisia mieltymyksiä, varakkuutta ja alttiuta markkinoinnille. Tällöin on hyvin mahdollista, että jokin puolalainen kamariorkesteri olisi verrattoman paljon parempi kuin Eminem, vaikka Eminemin jokaista levyä oltaisiin myyty tuhat kertaa enemmän kuin puolalaisen kamarimusiikkiorkesterin koko tuotantoa.

Ja vielä, miten niin myyntitilastot ovat ainoa objektiivinen tapa mitata MUSIIKKIA? Kun aiheena on listata vuosikymmenen 20 parasta musiikkilevyä, niin miksi myyntitilastot mittaisivat mitään musiikillista millään tapaa? Nehän mittaavat levyjen myyntiä, mutta miten se taas liittyy musiikin tasoon mitenkään? Jos katsomme vain myyntitilastoja, niin voinemme nimetä vuosikymmenen levyksi jonkin videopelin. Ne myyvät erinomaisen hyvin ja ääntä niistäkin lähtee.

Kirjoittaja: Kalervo

Kalervo — Fri, 25 Dec 2009 13:14:22 +0000

Lämpöistä Joulua kaikille, erityisesti ystävälleni Lasselle!

Kyse ei ole elitismistä, vaan rakkaudesta. Toki esim. Raising Sandit ja Yankee etcit ovat hyviä levyjä, mutta jos niillä kuitataan esim. americanagenre ns. fiksun rockmedian jokaikisessä äänestyksissä, on se HUUTAVA, SYDÄNTÄ RAASTAVA vääryys.

Koska isoa määrää levyjä ei viitsi yhteen viestiin mahduttaa, luettelen americana-artisteja, joiden 1-3 levyä (2000-09) RAKASTAN: John Gorka, Greg Brown, Abigail Washburn, Cliff Eberhardt, Richard Shindell, David Mallett, Pierce Pettis, the Wailin’ Jennies, Jorma Kaukonen, Sam Baker, Kate Campbell, Robin and Linda Williams, Marty Stuart, Keith Secola, Pete Seeger, Tom Russell, Chip Taylor, Mark Erelli, Ollabelle, Terence Martin, Justin Townes Earle…jne. jo näiltä tulee se viisikymmentä levyä, joiden merkittävyys minun sydämessäni on vähintään Raisin Sandin arvoinen tai useimpien enemmänkin…

Ja levyn erinomaisuutta ei voi mitatata medianäkyvyyden/kuuluvuuden ja kaupallisuuden kautta..Esimerkiksi jonkin yksittäisen ihmisen vuosikymmenen parhaat ovat paljon mielenkiintoisempia kuinm massalla saavutettu kompromissi.

Veenus oikein huomasi, että RH:n äänestyksen arvo on kotimaisuudessa, siinä se nousee normaalien Hauki on kala – äänestysten yläpuolelle. Vaikkei mikään noista kotimaisista itselleni kolahdakkaan, nostan äänestyksen tälle puolelle pipoa.

Kirjoittaja: Lasse Kurki

Lasse Kurki — Thu, 24 Dec 2009 20:52:34 +0000

Kalervo, ystävämme, meikäläistä alkoi kiinnostaa, että mitkä kaikki 50 levyä pärjää Raising Sandille?!?! Tahdon kuulla! Se on kuitenkin ihan poikkeuksellisen hieno levy millä mittarilla tahansa, vaikka kriitikot sitä ovatkin kehuneet ja kansakin on ostanut. Listaa, pleaaaaseeee!

Kirjoittaja: Veenus

Veenus — Mon, 21 Dec 2009 12:18:07 +0000

Ehkä tästä ois voinut tehdä ihan pelkästään kotimaisen listan,jos Sufjan Stevens ei pärjää PMMP:lle ja Bob Dylankin hädin tuskin… .. .. ..

Turha tehdä paskaa listaa,kun radio Helsingillä on jo Paskalista.