6 kommenttia artikkeliin “Tuomas Nevanlinna”

1. -a-

   26.8.2009, 18:12

   T. Nevanlinnan silmien väri EI ole vauvankakka. Katsotkahan silmihin läheisiänne

   Opithan tuntemahan värejä, sydänthen ääniä, tietoa, taitoa, puhuthan
   ( puhuthaahan ), NIISTÄ !

   ”Tukevasti ilmassa” Jukka Relander, Tuomas Nevanlinna

   KUUNNELKAA

2. -a-

   8.12.2009, 18:48

   U2beautiful day

   Näyttääpä orvolta

   kuunnelkaa kumminkin

3. Kuvanveistäjä

   14.1.2010, 15:52

   Hei duo filosofit.

   Olen jo vuosia kuunnellut ohjelmaanne/ radio Hkiä veistämisen ohessa. Se on hyvä… Omista kuvataideakatemian aikaisista filosofian luennoista on jo tovi vierähtänyt ja ne olivat hyvin pintapuolisiakin suhteessa koko alan kenttään. Ohjelmanne on täydentänyt sivistystäni ja viihdyttänyt minua siis jo vuosien ajan.

   Olen pohtinut melkein koko ikäni kysymyksiä: Kohtalo vai sattuma/ sattuma vai kohtalo/ sattumaa ei ole…/sattuma ja kohtalo ovat sama asia…
   Olisipa mielenkiintoista jos ottaisitte aiheeksenne ja vielä sillä tavoin että mitä mieltä Platon, Freud yms kuuluisimmat heput olivat kyseisestä asetelmasta. Jos olivat jotain mieltä. Tai onko olemassa jokin filosofi joka olisi kovasti vihkiytynyt asiaan. Perusajatuksena: huijaanko kohtaloa jos hyppään tuohon bussiin vaikka aionkin toiseen ja siitä heti pois toiseen bussiin ja kuitenkin vielä takaisin siihen ensimmäiseen bussiin… Eli perustana ajatusleikki: teemmekö päätöksiä/valintoja itse kun on kuitenkin vain se ”yksi tapa”, jolla asiat toteutuvat.

   Tyhmintä mitä sattumasta voi sanoa: ”Mikä sattuma että tapasimme täällä!” Toteavat yllättäen toisensa tapaavat ala-asteen luokkakaverit 30 vuoden tapaamattomuuden jälkeen tavattuaan toisensa jossain ”erikoisessa paikassa” toisella puolella maapalloa… Faktahan on että he vain yksinkertaisesti olivat fyysisesti juuri siinä ainoassa paikassa jossa he tässä todellisuudessa voivat olla. Fyysinen tosiasia. Ei mitään sattumaa. Enemminkin vahinko ja tietämättömyyttä että se toinenkin heppu matkustelee/asuu nykyään samassa paikassa.

   Eli pohdintaan: Sattuma ja Kohtalo. Määritelmät ja reunaehdot.

   ps. Joskus jossain ohjelmassa totesitte että maassamme ei juuri tehdä poliittista taidetta…
   Se voi olla poliittista, joskaan ei pelkästään räikeän poliittista.

   kiitän jo tulevasta ohjelmasta.
   Kuvanveistäjä

4. Pekka

   31.3.2010, 16:03

   Kröhöm…Tukevasti ilmassa on näköjään jo YouTubessakin:
   http://www.youtube.com/watch?v=lCSIwevuF1c
   …jäntevää taideteollista diskurssia pojilta jälleen!
   Parhainta jatkoa puheohjelmista virvoittavimmalle. Köhinöineen, kaikkineen!

5. PH

   8.5.2010, 19:58

   Tuhkajumi kertomus palautti mieleeni yli 15 vuoden takaisen lennon Thaimaaseen ja haluan osaltani vahvistaa että hälytyskellojen pitää soida kun joku sanoo ”no problem”. Kotimaisin siivin oli lennetty Köpikseen jossa sankka sumu esti lähes kaiken lentoliikenteen. Jatkoyhteys bulgarialais koneella Sofiaan josta isompi kone oli jatkamassa Bangkokiin oli jo pari tuntia myöhässä. Kuulutuksen perusteella keräännyimme, reilu tusina kanssamatkustajaa, jonkun kioskin nurkalle missä kaksi liianpienissä nahkatakeissa hikoilevaa sänkileukaista miestä kehoitti meitä siirtymään alas bussiin. Bussi ajoi jonnekin satamaan, pikaalus ajoi Ruotsiin Malmön, bussi ajoi kentälle missä sumussa kävelimme kohti käynnissä olevaa pienehköä konetta ja tunnistimme matkalla omat laukkumme. Näkymä oli kuin Casablancan loppuminuuteilta. ”Matkanjohtajamme” hoitivat kaikissa käänteissä rahaliikenteen taitetusta setelitukusta joka kaivettiin povitaskusta. Olimme tulevan vaimoni kanssa aloittaneet taxfree Calvadoksen tankkaamisen jo laivamatkan aikana – ihan varmuuden vuoksi. Useaan otteeseen näiden tuntien aikana kysyin miehiltä jatkokoneen kohtaloa ja vastaus oli aina ”No problem. It will wait for you.” Kun saavuimme Sofiaan nahkatakkimiehet liukenivat ja meidät ohjattiin tiskille josta saisimme hotelli voucherin. Sanoin ettemme tarvitse sellaista koska olemme menossa Bangkokin koneeseen. Meille kerrottiin että kone oli jo mennyt. Kysyin moneltako menee seuraava kone. Keskiviikkona. Silloin oli sunnuntai. Koska Calvados oli mennyt nauroimme vain hysteerisesti. Vietimme kolme vuorokautta talvisessa Sofiassa kesävaatteissamme. Eli moottoritien varressa olevassa hotellissa jossa sängyt piti vetää irti tupakkareikäisistä seinistä kun ei saanut selvää kaikista eritteistäkään. Punaviiniä, kaljaa, shipsiä, univelkojen nukkumista ja tervettä parisuhde elämää. Loppumatka olikin sitten pelkkää juhlaa.

6. Epäilevä T

   1.7.2010, 13:19

   Tervehdys!

   Viittaat usein, ainakin radiossa, c’mon ketchup -vitsiin. Oletko oivaltanut, että kyseinen versio on vain kökkö suomennos? Englanninkielinen ”c’mon, catch up” on oikeasti hauska sanaleikki!

   T

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Kotisivu

Roskapostivarmenne (vaaditaan)