Artikkelin Terraario kommentit

Kirjoittaja: Post-moderni kuuntelija kalliosta

Post-moderni kuuntelija kalliosta — Tue, 02 Aug 2011 22:36:30 +0000

Moi,
kuuntelen RH:ta lähes päivittäin ja ohjelmat musiikin kera toimivat ja piristävät päivääni lähes poikseuksetta. Terraatio on myös hieno ja syväluotaava mainstreamin ulkopuolisen musan esittelyohjelma – mielenkiintoista ’settiä’ ei siinä mittään kyllä sitäkin kelpaa kuunnella. Mutta mutta.. mikä hittolainen siinä on että en vain jaksa ollenkaan Mikael W:n pedanttisen pyöreitä besserwisser totuuksia siitä miten jotkut biisi on jonkun toisen kitarasankarin soittamana toistaan pyhempi eikä näin ollen muiden käsittelyn ulottuvissa.. yöks! Kuinka yhden totuuden ympärillä ollankaan..
Onko musiikin pohjimmainen merkitys arvoisan muusikko-toimittajan mielestä todellakin jotain teknillis-tulkinnallista onanointikliimaksia johon vain täydellisen sustainin saavuttaneet samurait ovat oikeutettuja? Bollocks jos näin on. Vähän skragaa ja silmiä sekä perpektiiviä auki ettei heikinheimolaisuus pääse myrkyttämään sieluasi totaalisesti.. Itse vaihdan kanavaa jatkossakin heti kun tuo toimittajan suusta vyöryvä progejaska pääsee käyntiin. Ei mitään henk koht. mutta puistattaa ihmisten henkinen kyvyttömyys nähdä kauneutta myös äkkiväärässä.

Siis, vähemmän väsynyttä muusikkojargonia kun se on vain niin kovin merkityksetöntä 92% kuulijoista .. let the music speak instead!

Kirjoittaja: Anna Laine

Anna Laine — Mon, 06 Jun 2011 12:29:48 +0000

Hei!
Olen samaa mieltä kanssasi, Terraario on hieno ohjelma.
Valitettavasti emme voi tehdä musiikkiohjelmistamme podcasteja. Vain puheohjelmat voi nykyisten sääntöjen puitteissa laittaa nettiin ladattavaksi. Toivomme, että tilanteeseen tulee muutos lähiaikoina.

Ystävällisin terveisin,
Anna Laine
Ohjelmapäällikkö
Radio Helsinki

Kirjoittaja: Jyrki-setä

Jyrki-setä — Mon, 06 Jun 2011 11:00:35 +0000

Kiitos aivan loistavasta ohjelmasta. Terraariosta on muodostunut mulle viimeisen vuoden kuluessa yhä tärkeämpi viikottainen tapahtuma, joka on jo tänä aikana laventanut minun musiikkimakuani ja -tietoani ihan mahtavasti.
Onko Terraariosta suunnitteilla podcast-versiota? Välillä joudun sunnuntai-aamuisin olemaan töissä, ja ohjelma menee harmittavasti ohi. Olisi mukava kuunnella ohjelma vaikka sitten iltasella podcastina.
Tällaista toiveena ja suurkiitos hienosta ohjelmasta!

Kirjoittaja: stidi

stidi — Tue, 10 May 2011 10:34:08 +0000

No, sen verran täytyy lisätä tohon edelliseen että minä olin taas niin progea niin progea siihen pahimpaan punkkiaikaan että suomipunkin (paitti etten o kyllä Hande Nurmiota koskaan punkkarina oikeen pitäny) kulta- aika jäi minulta pitkäjksi aikaa kokemati, ennenkuin se oli liian myöhäistä, monelta osalta.
Pitää vaan vielä senverran lisätä että pahimmanlaatuista progea edustava Van Der Graaf Generator teki varmaan niiden suurimman kaupallisen menestyslevynsä ”Godbluff”in ja sieltä löytyvä ”Arrow” on yksi mun ehdottomista suosikeista. Ei ole toivottoman pitkä levy, ehkä alle 10 minuuttia, jos jotenkin vain joskus jäisi aikaa niin todella tyytyväine olisin jos nekin jotka eivät alkuperäisen Van Der Graafin ajalta bändiä kaupallista hittiä muista, kuulisivat sen taas pitkästä pitkästä aikaa. Tosin en ole kyllä varma onko sitä koskaan radiossa soitettu?

Kirjoittaja: Mikael

Mikael — Mon, 10 Jan 2011 00:48:40 +0000

Moi Stidi,

Jouluna ja Uutena vuotena heittäydyin todella niin vapaalle että en käynyt tsekkaamassa edes näitä RH’n kotisivuja. Tästä johtuen tämä vastaukseni nyt viipyi aika pitkään.

Sekä Keith Emerson että Rick Wakeman lukeutuvat juuri näihin progehahmoihin joita minun oli aikoinaan erittäin vaikea ottaa tosissani. Niin kuin olen Terraariossa pariin kertaan paljastanut, niin en 60- ja 70-luvulla ollut varsinaisesti mikään progen suuri ystävä. Hyvä ystäväni Tomppa ei antanut periksi, vaan pakkosyötti minulle Gentle Giantia siihen aikaan. Tästä huolimatta en hankkinut bändin levyjä, ja vasta nyt olen innostunut bändistä kun sain sen tuotannon lainaksi. Tässä meni 40 vuotta siten että en kuunnellut bändiä ollenkaan

Sama koskee nimenomaan ELPtä ja Yesiä. Yesin kaksi ekaa menivät vielä läpi, mutta sitten putosin kelkasta. Osittain tämä varmaan johtui siitä että Miles Davis, Weather Report ja Chick Corea samoihin aikoin tölväisivät jazzia sähköisempään suuntaan, ja pidin siitä enemmän kuin progesta. Silti olisi hyvin mahdollista että tänä päivänä saattaisin arvostaa Emersonia ja Wakemania huomattavasti enemmän. 40 vuotta sitten olin varmaankin melko sietämätön besserwisseri ja puristi musiikin saralla – tuolloin en esimerkiksi osannut arvostaa myöskään esim. kantria. Joskus 70-luvun loppupuolella ”aikuistuin”, ja minusta tuli huomattavasti nöyrempi ja rennompi mitä mielipiteisiini tuli.

Nythän tilanne on se että Emerson eikä Wakefield edes löydy levyhyllystäni, joten tässä on vaikea sanoa oikein mitään kun näitä ei ole tullut kuunneltua. Ehkä jossain vaiheessa saan niitä lainaksi, ja silloin katsastan ne ihan uusilla korvilla!

Hyvää vuoden alkua sinulle myös,

Mikael

Kirjoittaja: stidi

stidi — Thu, 23 Dec 2010 11:55:38 +0000

Sori, mut on vaan ihan pakko kevyesti kommentoida progen mahtipontisuusjuttuun jota kommentoit viime viikonloppuna just ennen Yoko Onon listen to the snowta, tosi mahtava kipale, tuhat kertaa kiitos siitä.
Täytyy myöntää et 70 luvun alkupuolella oli progessakin ylilyöntejä, mutta niin on ollu joka mussikissa, ei proge sen puhtaampi pulmunen ole kuin muutkaan.
Mutta pari kommenttia toivoisin sinun esittävän. ELPn brain salad surgelyltä löytyy Ginasteran toccata. Onko se mahtipontinen vai kertooko se ainoastaan Emersonin ja Palmerin asialleen uskottavuuden? Entäpä Wakemanin ” No early connection” jonka Wakeman valitettavasti teki liian myöhään, punkkarit oli silloin jo hyökänneet progen kimppuun koko rintamalta. , vaikka punkkarit sano et koko levy on mahtipontinen, niin sen päätösraita ”spacemania kauniimpaa flyygeliä en o konsanaan kuullut, ei kai mahtipontisuus nyt sentään sitä ole?
Hyvää joululomaa ja uutta vuotta

Kirjoittaja: Mikael

Mikael — Mon, 17 May 2010 09:52:45 +0000

Moi Jouni A.

Mannola oli kaikin tavoin ”helppo” haastateltava. Erittäin sympaattinen ja avoin, ja kun taiteilija vielä tuntee oman alansa historian viimeistä yksityiskohtaa myöten, sekä mielellään avaa sanallisen arkkunsa niin ohjelman onnistumisesta voidaan kiittää Raulia. En halunnut tehdä haastattelua, vaan pyrin nimenomaan mainitsemaasi jutusteluun. Olemuksellaan ja tietämyksellään Raul Mannola teki sen helpoksi.

Kesäterveisin,

Mikael

Kirjoittaja: Jouni A

Jouni A — Sun, 16 May 2010 09:39:19 +0000

Kiitos 16.5. terraariosta, Raul Mannolan jutustelua kuulee niin harvoin, että tämä kulttuuriteko ansaitsisi mitalin. Harmi kun viime sunnuntaina en ollut radion ääressä aamutuimaan. Terraario on kuitenkin usein sunnuntaina aktiivisessa kuuntelussa. hyvää ohjelmaa on aina ilo kuunnella.

Isot kiitokset!

Kirjoittaja: Stidi

Stidi — Mon, 26 Apr 2010 08:11:26 +0000

Huhhuh, Kiiiitos Mikael.
Oli koko sunnuntaiaamu ollu tajuttoman masentava enkä mä saanu oikeen mitään tehdyks. Paitti tietysti kuunneltuu radioo, sielt ku tulee sunnuntaiaamusin hyvä ohjelma. Sitten Mikael tyrmäs. Tum. Luulin et tää Purplen April juttu meni vanhan kaavan mukaan eli ettet enään kommentoi siihen sen enempää mutta ei, mä olin vaan liian hätänen. Kommenttisi oli just sitä mitä mä oon aina koko LPstä ajatellu ja se oli rehtiä kieltä, just samoin ku mä oon melkeen aina ajatellu just täst levyst. Vaik onhan siel muutama vähemmän , ehkä hätäseemmin tehty kappale.
Mut sitten se teki sen taas. Heti kun olit soittanu aprilin, auriko alko paistaa ja eiks selvästi eilen ollu niiku ensimmäinen lämmin päivä? Eli april toi taas kevään.
Mullaki sytty päässä valo ja tuli lämmin, toissapäivänen flunssa katos ja alko tulee lämmin niiku keväällä kuuluu, nyt taas jaksaa ja askel on kevyt. Kyllä mä oon sitä kaivannukki.
Oisko muuten yks syy miks tää kolmas Purple jäi niin vähällä huomiolle se että niiden levyfirma Tetragammon meni just samoihin aikoihin konkkaan? Mainostusta ei ollu sillon just ollenkaan ja saatavuuski oli vähän niin ja näin. Meni pitkälle 90 luvun puolelle ennen ku mä näin sitä uudelleen myytävänä 60 luvun lopun jälkeen, eikä sitä sillonkaan löytäny ku hirveel tsäkällä.

Kirjoittaja: Stidi

Stidi — Tue, 13 Apr 2010 12:20:50 +0000

Kiitos tyrmäävästä vastauksesta, samaa luokkaa kun ohjelmasikin. Jos senverran saan lisätä ni MK1 Purple ei mun mielest ollu niin mahtipontinen, Evans jotenki pehmitti koko kuviota. Siitä olen hyvin samaa mieltä et Hendrix oli omassa luokassaan, siks puhuisinki siitä ihan erikseen. Kiitos muuten pari viikkoa sitten soittamastasi valleys of Neptunesta, oli pakko mennä ostaa se heti seuraavana päivänä. Tosi shokkihoito koko levy, jeees.
Mulle on vaan joskus, alkaen satoja vuosia sitten, tullut tavaksi soittaa April aina huhtikuussa. Sillon tajuu et kevät koittaa ja elämä alkaa, vaikka sanotus kertoo ihan päinvastasesta. Mut jos sulla ei ole levyä ja haluut sen kuunnella, niin voin toimittaa sen sanomataloon vaik lainaks jos ihan uteliaisuutta haluut kuunnella.