21 kommenttia artikkeliin “Terraario”

1. Vexi-setä

   21.9.2008, 11:50

   Terve Mikael!
   Ohessa pari linkkiä käyttöösi toivomastani Mardi Gras.bb:sta. Saattaisit diggaillakin.
   http://www.mardigrasbb.com/
   http://www.youtube.com/watch?v=iM4Re79wV-U&feature=related

   Mukavaa sapatin jatkoa ja toivotaan että tämä loistava bändi tulee nappaamaan vielä Suomessakin.

   terveisin
   Vexi-setä

2. työläinen

   5.4.2009, 10:45

   Kuuntelen aina radiota töissä. Radio Helsinki lakkasi kuulumasta antenniradiosta noin vuosi sitten. Duunaan bulevardin kellarissa. Mikä avuksi kun yle kyllästyttää. Kiitos vapaasta musiikkitoimittamisesta.

3. Mikael Wiik

   21.4.2009, 1:40

   Moi työläinen,

   Pahoittelen että reagoin viestiisi näin myöhäisessä vaiheessa. Yle on ehkä tylsistynyt, siltä tuntuu itsestänikin. Mutta kyllä sieltä vielä muutama valopilkku löytyy, mm. Radio 1:n ohjelma Välilevyjä, jota toimittaa Kare Eskola.

   Kiitokset sinulle kiitoksista. Hyvää kevättä t.

   Mikael

4. Savo

   2.5.2009, 15:32

   Hei mikael!

   Otat varmaankin osaa kansainväliseen Pete Seeger 90v (tänään 03.05.) radiotribuuttiin!!!!!!!!!!

   terv
   S

5. okie

   27.9.2009, 22:47

   Tänään 27.9. soitit The Band-yhtyeen biisejä, joissa Garth Hudson soitti saksofonia.
   Biisit olivat minulle tuntemattomia mutta hyviä.
   Kun ”teemana” oli Hudsonin foninsoitto , tuli mieleeni The Band’in biisi ”It Makes No Difference”, jossa Hudsonin soitto on mielestäni jotain käsittämättömän kaunista, varsinkin The Last Waltz’n soundtrackin versiona.
   Yksi vika siinä on. Se on liian lyhyt.
   Jos em. teema ohjelmassasi jatkuu kuten ymmärsin, voisiko tuon version laittaa mukaan? Muidenkin kuin itseni iloksi.

6. Mikael Wiik

   28.9.2009, 1:49

   Hyvä Okie,

   Pitää vähän miettiä, sillä It Makes No Difference tuli soitettua jo tässä jokin aika sitten. Tosin silloin ei ollut kyse tästä The Last Waltz -versiosta. Se minulta löytyy ainoastaan vinyylinä. Pitäis varmaan tsekata missä kunnossa se on. En nyt ihan just tähän hätään lupaa soittaa sitä, mutta se on omastakin mielestäni mykistävän kaunis biisi. Ensi sunnuntaina oli tarkoitus jatkaa samantyyppisellä poljennolla, mutta ei välttämättä The Bandin parissa. Mutta tarkistan tuon vinyylin kunnon viikon aikana, eiköhän se onnistu,

   Terveisin,

   Mikael

7. okie

   1.12.2009, 23:16

   Moi Mikael,
   edellis sunnuntaina soitit kaunista Chopin’in pianomusiikkia jota esitti Martha Argerichin oppilas.
   Argerich on minulle tuttu nimi jo -70-luvulta eräältä DGG:n pianolevyltäni mutta kertomuksesi hänestä sai kiinnostumaan lisää.
   Mielenkiintoinen persoona esiintymisen suhteen ja erittäin hyvä ja temperamenttinen tulkitsija.
   Eräs hänen esittämänsä Chopin-sävellys on Poloneesi As-duuri No 6.
   Mielestäni ko. sävellys (ja esitys) hipoo täydellisyyttä, enkä panisi pahakseni jos ystävällisesti sen vaikka jossain Terraario-ohjelmassa soittaisit.
   T. okie

8. Juhani Tolvanen

   24.1.2010, 11:06

   Hei, Mikael.

   Toivon, ettet lähiviikkoina unohda Kate McGarriglen kuolonuneen nukkumista 19.1.vaan omistaisit osion hänen ja sisarensa musiikille ja saa siinä varmaan olla mukana lapsiakin jossain sivulauseessa (eli Wainwrightin sisaruksia).

   Surumielisin terveisin, mutta onnellisena siitä, että sisarilta jäi niin hieno
   tuotanto.

   Juhani Tolvanen

9. Stidi

   8.4.2010, 8:36

   Koska viimein on taas huhtikuu niin taas heräs mielessä vanha kysymys Mikaelille:
   Purple teki aikoinaan levyn ”April” mutta ei ainakaan mun tietojeni mukaan ole koskaan saanut sille kuuluvaa asemaa. Mun mielestä kappale on juuri sellainen kuin suuren klassikon kuuluukin olla, mutta harvoin, tuskin koskaan olen kuullut levyä edes mainittavan. Onko jotain mitä en tajua? Kyllähän siinä on osia kopioitu muista klassisista sävelmistä, mutta kun ottaa huomioon ajankohdan jolloin levy on tehty niin se pitäisi enemminkin laskea uranuurtajien joukkoon samalta ajalta. Vai onko jotain mitä en ymmärrä? Jos on niin auttakaa tyhmää ja kertokaa mikä siinä mättää?
   Kiitos

10. Mikael Wiik

    9.4.2010, 3:49

    Sori Stidi, nyt joudun tuottamaan sinulle pettymyksen. Purplen ja Zeppelinin kohdalla minulla on aikamoinen aukko tässä musiikillisessa yleissivistyksessäni. Johtuen siitä että kun nämä bändit aikoinaan lähtivät lentoon kuuntelin itse siihen aikaan ennemmin Jeff Beckiä ja Hendrixiä. Purplen ja Zeppelinin korostettu mahtipontisuus ei oikein sytyttänyt, muitoin kuin yksittäisten biisien kohdalla (Speed King, Whole Lotta Love…).

    Erityisesti en pitänyt Jon Lordin näistä varhaisista klassisista kokeiluista, mutta nyt joudun myöntämään että minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa albumista Deep Purple III jossa tuo mainitsemasi April soi. Olen toisaalta viime vuosina nauttinut suuresti Jon Lordin tuoreimmista klassisen ilmaisun kokeiluista, varsinkin vuonna 2004 ilmestyneellä albumilla Beyond The Notes. Joten siinä valossa tekisi hyvää tutustua tähän vanhempaan tuotantoonkin ”uusilla korvilla”. Mutta se peräänkuuluttamasi esitys ei valitettavasti toistaiseksi löydy meikäläisen arkistosta.

    Ja mitä ”tyhmyyteesi” tulee, totean vain että musiikista välittäminen ei ikinä edes voi olla tyhmää. Vapaa-ehtoinen tietämättömyys on sitä, mutta pohdiskelu ja kysymysten asettaminen ei ikinä voi olla sitä.

    Kaikkea hyvää myös huhtikuusta eteenpäin t.

    Mikael

11. Stidi

    13.4.2010, 15:20

    Kiitos tyrmäävästä vastauksesta, samaa luokkaa kun ohjelmasikin. Jos senverran saan lisätä ni MK1 Purple ei mun mielest ollu niin mahtipontinen, Evans jotenki pehmitti koko kuviota. Siitä olen hyvin samaa mieltä et Hendrix oli omassa luokassaan, siks puhuisinki siitä ihan erikseen. Kiitos muuten pari viikkoa sitten soittamastasi valleys of Neptunesta, oli pakko mennä ostaa se heti seuraavana päivänä. Tosi shokkihoito koko levy, jeees.
    Mulle on vaan joskus, alkaen satoja vuosia sitten, tullut tavaksi soittaa April aina huhtikuussa. Sillon tajuu et kevät koittaa ja elämä alkaa, vaikka sanotus kertoo ihan päinvastasesta. Mut jos sulla ei ole levyä ja haluut sen kuunnella, niin voin toimittaa sen sanomataloon vaik lainaks jos ihan uteliaisuutta haluut kuunnella.

12. Stidi

    26.4.2010, 11:11

    Huhhuh, Kiiiitos Mikael.
    Oli koko sunnuntaiaamu ollu tajuttoman masentava enkä mä saanu oikeen mitään tehdyks. Paitti tietysti kuunneltuu radioo, sielt ku tulee sunnuntaiaamusin hyvä ohjelma. Sitten Mikael tyrmäs. Tum. Luulin et tää Purplen April juttu meni vanhan kaavan mukaan eli ettet enään kommentoi siihen sen enempää mutta ei, mä olin vaan liian hätänen. Kommenttisi oli just sitä mitä mä oon aina koko LPstä ajatellu ja se oli rehtiä kieltä, just samoin ku mä oon melkeen aina ajatellu just täst levyst. Vaik onhan siel muutama vähemmän , ehkä hätäseemmin tehty kappale.
    Mut sitten se teki sen taas. Heti kun olit soittanu aprilin, auriko alko paistaa ja eiks selvästi eilen ollu niiku ensimmäinen lämmin päivä? Eli april toi taas kevään.
    Mullaki sytty päässä valo ja tuli lämmin, toissapäivänen flunssa katos ja alko tulee lämmin niiku keväällä kuuluu, nyt taas jaksaa ja askel on kevyt. Kyllä mä oon sitä kaivannukki.
    Oisko muuten yks syy miks tää kolmas Purple jäi niin vähällä huomiolle se että niiden levyfirma Tetragammon meni just samoihin aikoihin konkkaan? Mainostusta ei ollu sillon just ollenkaan ja saatavuuski oli vähän niin ja näin. Meni pitkälle 90 luvun puolelle ennen ku mä näin sitä uudelleen myytävänä 60 luvun lopun jälkeen, eikä sitä sillonkaan löytäny ku hirveel tsäkällä.

13. Jouni A

    16.5.2010, 12:39

    Kiitos 16.5. terraariosta, Raul Mannolan jutustelua kuulee niin harvoin, että tämä kulttuuriteko ansaitsisi mitalin. Harmi kun viime sunnuntaina en ollut radion ääressä aamutuimaan. Terraario on kuitenkin usein sunnuntaina aktiivisessa kuuntelussa. hyvää ohjelmaa on aina ilo kuunnella.

    Isot kiitokset!

14. Mikael

    17.5.2010, 12:52

    Moi Jouni A.

    Mannola oli kaikin tavoin ”helppo” haastateltava. Erittäin sympaattinen ja avoin, ja kun taiteilija vielä tuntee oman alansa historian viimeistä yksityiskohtaa myöten, sekä mielellään avaa sanallisen arkkunsa niin ohjelman onnistumisesta voidaan kiittää Raulia. En halunnut tehdä haastattelua, vaan pyrin nimenomaan mainitsemaasi jutusteluun. Olemuksellaan ja tietämyksellään Raul Mannola teki sen helpoksi.

    Kesäterveisin,

    Mikael

15. stidi

    23.12.2010, 13:55

    Sori, mut on vaan ihan pakko kevyesti kommentoida progen mahtipontisuusjuttuun jota kommentoit viime viikonloppuna just ennen Yoko Onon listen to the snowta, tosi mahtava kipale, tuhat kertaa kiitos siitä.
    Täytyy myöntää et 70 luvun alkupuolella oli progessakin ylilyöntejä, mutta niin on ollu joka mussikissa, ei proge sen puhtaampi pulmunen ole kuin muutkaan.
    Mutta pari kommenttia toivoisin sinun esittävän. ELPn brain salad surgelyltä löytyy Ginasteran toccata. Onko se mahtipontinen vai kertooko se ainoastaan Emersonin ja Palmerin asialleen uskottavuuden? Entäpä Wakemanin ” No early connection” jonka Wakeman valitettavasti teki liian myöhään, punkkarit oli silloin jo hyökänneet progen kimppuun koko rintamalta. , vaikka punkkarit sano et koko levy on mahtipontinen, niin sen päätösraita ”spacemania kauniimpaa flyygeliä en o konsanaan kuullut, ei kai mahtipontisuus nyt sentään sitä ole?
    Hyvää joululomaa ja uutta vuotta

16. Mikael

    10.1.2011, 2:48

    Moi Stidi,

    Jouluna ja Uutena vuotena heittäydyin todella niin vapaalle että en käynyt tsekkaamassa edes näitä RH’n kotisivuja. Tästä johtuen tämä vastaukseni nyt viipyi aika pitkään.

    Sekä Keith Emerson että Rick Wakeman lukeutuvat juuri näihin progehahmoihin joita minun oli aikoinaan erittäin vaikea ottaa tosissani. Niin kuin olen Terraariossa pariin kertaan paljastanut, niin en 60- ja 70-luvulla ollut varsinaisesti mikään progen suuri ystävä. Hyvä ystäväni Tomppa ei antanut periksi, vaan pakkosyötti minulle Gentle Giantia siihen aikaan. Tästä huolimatta en hankkinut bändin levyjä, ja vasta nyt olen innostunut bändistä kun sain sen tuotannon lainaksi. Tässä meni 40 vuotta siten että en kuunnellut bändiä ollenkaan

    Sama koskee nimenomaan ELPtä ja Yesiä. Yesin kaksi ekaa menivät vielä läpi, mutta sitten putosin kelkasta. Osittain tämä varmaan johtui siitä että Miles Davis, Weather Report ja Chick Corea samoihin aikoin tölväisivät jazzia sähköisempään suuntaan, ja pidin siitä enemmän kuin progesta. Silti olisi hyvin mahdollista että tänä päivänä saattaisin arvostaa Emersonia ja Wakemania huomattavasti enemmän. 40 vuotta sitten olin varmaankin melko sietämätön besserwisseri ja puristi musiikin saralla – tuolloin en esimerkiksi osannut arvostaa myöskään esim. kantria. Joskus 70-luvun loppupuolella ”aikuistuin”, ja minusta tuli huomattavasti nöyrempi ja rennompi mitä mielipiteisiini tuli.

    Nythän tilanne on se että Emerson eikä Wakefield edes löydy levyhyllystäni, joten tässä on vaikea sanoa oikein mitään kun näitä ei ole tullut kuunneltua. Ehkä jossain vaiheessa saan niitä lainaksi, ja silloin katsastan ne ihan uusilla korvilla!

    Hyvää vuoden alkua sinulle myös,

    Mikael

17. stidi

    10.5.2011, 13:34

    No, sen verran täytyy lisätä tohon edelliseen että minä olin taas niin progea niin progea siihen pahimpaan punkkiaikaan että suomipunkin (paitti etten o kyllä Hande Nurmiota koskaan punkkarina oikeen pitäny) kulta- aika jäi minulta pitkäjksi aikaa kokemati, ennenkuin se oli liian myöhäistä, monelta osalta.
    Pitää vaan vielä senverran lisätä että pahimmanlaatuista progea edustava Van Der Graaf Generator teki varmaan niiden suurimman kaupallisen menestyslevynsä ”Godbluff”in ja sieltä löytyvä ”Arrow” on yksi mun ehdottomista suosikeista. Ei ole toivottoman pitkä levy, ehkä alle 10 minuuttia, jos jotenkin vain joskus jäisi aikaa niin todella tyytyväine olisin jos nekin jotka eivät alkuperäisen Van Der Graafin ajalta bändiä kaupallista hittiä muista, kuulisivat sen taas pitkästä pitkästä aikaa. Tosin en ole kyllä varma onko sitä koskaan radiossa soitettu?

18. Jyrki-setä

    6.6.2011, 14:00

    Kiitos aivan loistavasta ohjelmasta. Terraariosta on muodostunut mulle viimeisen vuoden kuluessa yhä tärkeämpi viikottainen tapahtuma, joka on jo tänä aikana laventanut minun musiikkimakuani ja -tietoani ihan mahtavasti.
    Onko Terraariosta suunnitteilla podcast-versiota? Välillä joudun sunnuntai-aamuisin olemaan töissä, ja ohjelma menee harmittavasti ohi. Olisi mukava kuunnella ohjelma vaikka sitten iltasella podcastina.
    Tällaista toiveena ja suurkiitos hienosta ohjelmasta!

19. Anna Laine

    6.6.2011, 15:29

    Hei!
    Olen samaa mieltä kanssasi, Terraario on hieno ohjelma.
    Valitettavasti emme voi tehdä musiikkiohjelmistamme podcasteja. Vain puheohjelmat voi nykyisten sääntöjen puitteissa laittaa nettiin ladattavaksi. Toivomme, että tilanteeseen tulee muutos lähiaikoina.

    Ystävällisin terveisin,
    Anna Laine
    Ohjelmapäällikkö
    Radio Helsinki

20. Post-moderni kuuntelija kalliosta

    3.8.2011, 1:36

    Moi,
    kuuntelen RH:ta lähes päivittäin ja ohjelmat musiikin kera toimivat ja piristävät päivääni lähes poikseuksetta. Terraatio on myös hieno ja syväluotaava mainstreamin ulkopuolisen musan esittelyohjelma – mielenkiintoista ’settiä’ ei siinä mittään kyllä sitäkin kelpaa kuunnella. Mutta mutta.. mikä hittolainen siinä on että en vain jaksa ollenkaan Mikael W:n pedanttisen pyöreitä besserwisser totuuksia siitä miten jotkut biisi on jonkun toisen kitarasankarin soittamana toistaan pyhempi eikä näin ollen muiden käsittelyn ulottuvissa.. yöks! Kuinka yhden totuuden ympärillä ollankaan..
    Onko musiikin pohjimmainen merkitys arvoisan muusikko-toimittajan mielestä todellakin jotain teknillis-tulkinnallista onanointikliimaksia johon vain täydellisen sustainin saavuttaneet samurait ovat oikeutettuja? Bollocks jos näin on. Vähän skragaa ja silmiä sekä perpektiiviä auki ettei heikinheimolaisuus pääse myrkyttämään sieluasi totaalisesti.. Itse vaihdan kanavaa jatkossakin heti kun tuo toimittajan suusta vyöryvä progejaska pääsee käyntiin. Ei mitään henk koht. mutta puistattaa ihmisten henkinen kyvyttömyys nähdä kauneutta myös äkkiväärässä.

    Siis, vähemmän väsynyttä muusikkojargonia kun se on vain niin kovin merkityksetöntä 92% kuulijoista .. let the music speak instead!

21. Mehrab

    5.2.2012, 23:24

    Kiitos Miikka esieomairnn mielenkiintoisesta blogikirjoituksesta! Mieleeni tuli heti Dan Pinkin loistava TED-esitys, joka tässä hauskana RSA-animaationa . Hän mainitsi useita samoja asioita kanssasi, ainoastaan palkan ja palkkioiden merkityksen suhteen hän oli saanut aika erilaisia tuloksia. Mainitset työn kiinnostavuuden yhteydessä Flow-tilan. Se on yksi minua eniten kiinnostavista tiloista nimenomaan oppimisen ja luovuuden kannalta. Mielestäni se edustaa oppimisen kannalta optimaalia olotilaa. Motivaation ja motivoinnin kannalta se on mielestäni maksimi. Sen korkeampaa motivaatiotilaa on vaikea kuvitella paitsi ehkä extreme-olosuhteet (esim. hengenvaara). Miten sitten päästäisiin olosuhteisiin niin koulumaailmassa kuin yrityksissäkin? Viimeisimmässä blogikirjoituksessani ehdotan . Se tarkoittaisi myös siirtymistä ”insinöörinäkökulmasta” kohti ihannetta.

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Roskapostivarmenne (Vaaditaan)