Portishead – Third

Valiolevy viikolla 18 on Portishead – Third.

Njassan arvio levystä:

Bristolilaisen Portisheadin kolmannen albumin ilmestyminen ei ollut niitä
tavanomaisimpia tapahtumia, kahden hyvin menestyneen albumin lisäksi
livelevy julkaistiin vuosien 1994-1998 välillä. Kolmannen albumi aika
koitti kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Tuottaja Geoff Barrow oli 90- luvun alussa mukana Bristolin
triphop-kuvioissa tehden töitä Massive Attackin ja Trickyn kanssa. Beth
Gibbonsin hän tapasi pubissa laulamassa. Kolmikon täydensi jazzkitaristi
Adrian Utley.

Musiikkinsa mukaisesti Portisheadin julkisuuskuvaan kuuluu hyvin
sisäänpäin kääntynyt olemus, haastatteluja yhtye ei liiemmin ole antanut,
eikä Beth Gibbonsia ole kiinnostanut niissä puhua.
Musiikki puhukoon Portisheadin puolesta.

Teatraalisen dramaattinen soundtrack lipuu hieman lynchmäisen
arvoituksellisesti kuulijan editse. On pakko ottaa osaa tai lopettaa
kuuntelu. Epätoivoisten laulujen tarttumapinnat ovat vähäisiä. Monotoniset
rytmit junnaavat eteenpäin hieman rikkonaisina, Bethin laulun väristessä
dramaattisesti omassa kelassaan. Sanoitukset ovat henkilökohtaisen
sisäänpäin kääntyneitä, niin että ratkeamisen hetki tuntuu olevan kokoajan
käsillä.

Jos 90-luvun Portishead oli vielä jotenkin viihdyttävä, niin vähintään
Machine Gunin konekiväärikomppi karkoittaa kuulijoita. Tekotaiteellista,
kyllä ajoittain, mutta hetkittäin P:n kotivalo kajastaa kylmää valoaan
maailmaan ja kuulijan paikka on edelleenkin tässä näytelmässä tiirailijan
osassa.