11 kommenttia artikkeliin “Saako artisti tehdä konserteissaan mitä lystää?!”

1. Eerika

   13.11.2008, 10:04

   Muistellessa Leonard Cohenin Helsingin konserttia kulkee kylmät väreet päästä varpaisiin ja tippakin ilmestyy linssiin. Keikka oli minulle ensimmäinen L.Cohenilta ja odotukseni olivat korkealla, mutta yritin ajatella realistisesti, sillä edellinen näkemäni ”seniorikeikka” , oli Bob Dylanin ja se ei aivan yltänyt odotusteni tasolle. Mutta Leonard Cohen kaikella herrasmiesmäisyydellään ja vilpittömällä nöyryydellään tarjosi konsertin, joka antoi kaiken, mitä olin toivonut ja vielä enemmän. Mielestäni artistin tehtävä on ottaa yleisönsä, jotta heistä ainakin useimmat kävelisivät kotiin ajatellen: Onneksi tuli lähdettyä keikalle!

2. Jaska

   14.11.2008, 11:47

   Irwin kuuroutuu, kuinka käy Hectorin…

   Saat suutua, ihan vapaasti. Se kuuluu olemisen sietämättömään keveyteen, kun metsästetään kokonaisvaltaisia elämyksiä.

   ”Hello, It’s Me” ilmestyi 40 vuotta sitten. Runt on veivannut tuota biisiä varmaan riittävän monta kertaa. ”I Saw The Light” taitaa olla 70-luvun alkupuolen kamaa?

   Kosmis-psykedeelisiä laajempia teemojaan Rundgren pyöritti livenä aikoinaan Parliament/Funcadelic -tyyppisellä kattauksella, mutta siitäkin on aikaa. Utopia-kuviot ovat oma lukunsa.

   Pop-pastissit ja häkellyttävät hiilikopiot alkuperäisistä biiseistä Rundgren halusi jostain syystä myös toteuttaa, mutta ehkä lopulta kyse on siitä, kuinka relevantti artisti on tänään, tässä ja nyt?

   Todd Harry Rundgrenin kaltaisella perfektionistilla olisi varmaankin melkoisia vaikeuksia tuottaa oikean kuvan antavaa retrospektiivia urastaan? Pirun vaikea toteuttaa?

   Voi myös olla niin, että Rundgren ei arvosta vanhoja biisejään korkeuksiin eikä koe tarpeelliseksi lämmitellä niitä uudelleen edes keikoilla.

   The New Cars -projekti oli ehkäpä Rundgrenin tapa hankkia voita leivän päälle. Sen jälkeen tie on ollut avoin taas uusille seikkailuille.

3. Juha

   17.11.2008, 18:43

   Eikös artistista tee artistin juuri se että hän tekee mitä tahtoo?

   Olin Rundgrenin keikalla ja minä ainakin nautin täysin rinnoin. Tiesin tosin mitä tuleman piti ja olin myös ehtinyt perehtyä uuteen Arena albumiin, levystä myös pitäen. Ja vaikka porukkaa olikin katsomassa vain kourallinen niin kyllä Todd sai yleisön syttymään myös uusiin biiseihinsä. Ehkäpä jotkut jopa ostivat sen jälkeen levyn? Ja eikä tuosta juuri ole kysymys?

   On mielestäni hienoa että vuosikymmenien uran tehneet artistit jaksavat edelleen tehdä uutta musiikkia ja myös olla innostuneita siitä (=soittaa biisejä keikoilla). Pidin myös vuoden takaisessa Rushin vedossa uusien biisien isoa edustusta setissä pelkästään hienona asiana.

   Kyllä tuollainen aina voittaa esim. Rolling Stonesin harrastamat hittijukeboxit. Cohenin keikka oli kyllä upea mutta herrapa ei ollut aikoihin keikkaillutkaan.

4. outi

   18.11.2008, 11:41

   Olin tuolla Eerikan mainitsemalla Dylanin keikalla ja huhhuh. Artisti ei mitenkään huomioinut yleisöä, kiittänyt että olimme paikalla tai ylipäätään muutenkaan oikein sanonut mitään. Uudemmat kappaleet saivat reilun kohtelun, mutta vanha tuotanto (ne muutamat) runnottiin läpi. Jos kyse olisi ollut jonkin muun artistin kappaleista, ne olisivat ehkä saaneet arvoisensa kohtelun. Mutta tietysti Dylan tekee omille kappaleilleen mitä tahtoo. Ongelma vain on, että yleisökin on ottanut ne omiksensa.

5. Laura

   18.11.2008, 18:01

   Jutussa esimerkkinä käytetty Bowie on mielestäni aina ollut siinä mielessä ihan huipputyyppi, että hän ei ole koskaan jämähtänyt vanhoille urille, vaan albumi toisensa perään jatkuvasti tarjonnut jotakin tuoretta ja kiinnostusta herättävää. Osa tuotannosta on ehkä vaatinut kuuntelijalta hieman enemmän pureksimista, mutta yksikään levy ei ole jättänyt ainakaan minua kylmäksi. Bowien 2000-luvulla tekemät keikat Suomessa olivat erinomaisia, ja vuoden -97 Ruisrockin keikalle olisin varmasti mennyt (ja nauttinut siitä!), jos olisin ollut hieman vanhempi.

   Kun mietin kysymystä, saako artisti tehdä konsertissa mitä lystää, vastaan kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että en näe mitään syytä, miksi artistin pitäisi välttää uudempaa tuotantoa vain nostalgiannälkäisen yleisön miellyttämiseksi, varsinkin kun myös uudemmalla tuotannolla on innokas kuulijakunta. Ymmärrän myös artistin halun versioida vanhoja biisejä, sillä kaipa häntä uhkaa sama leipääntymisen sudenkuoppa kuin tavallisempaakin töiden parissa ahertajaa. Jos esitys toteutetaan yleisöä ylenkatsoen ja ylimielisellä asenteella, artisti ylittää ehdottomasti rajan, jonka jälkeen yleisö saa minunkin mielestäni olla täydestä syystä vimmastunut. Parhaimmillaan konsertti on muusikon ja musiikin ystävän yhteistyötä: kumpikin innostaa ja inspiroi toisiaan.

6. Veini

   22.11.2008, 22:43

   Pitkäaikaisena fanina suurin odotus/pelko keikalle mennessä oli lähinnä,
   tuleeko ” stara” lavalle tekemään keikan vasemmalla kädellä.
   Ei tullut! Oli täysipainoinen, hyvänhenkinen rock keikka. Mieluusti olisin kuullut
   muutaman vanhan helmen lisää, mutta näinkin oli enemmän kuin hyvä.
   Upeeta päästä katsomaan oikeaa, osaavaa, omalla päällään ajattelevaa
   artistia, näinä kertakäyttömusiikin ja TVn voimalla pakkosyötetyn viihteen
   kulta-aikoina.

7. Jade

   9.12.2008, 2:46

   Olin Rundgrenin keikalla 10.11.08 ja mulle pelkästään se että Todd tuli Helsinkiin oli ihme! Niin se on että kukaan ei jaksa soittaa samoja vanhoja luomuksiaan uudelleen ja uudelleen, eikä artistin tehtävä ole miellyttää yleisöä vaan luoda uutta.
   Tietenkin kaikien niiden vuoksi, jotka rakastavat ja arvostavat Rundgrenin varhaisempaa tuotantoa on surullista että hän ei ole aimmin konsertoinut Helsingissä mutta onhan meillä vinyylit!

8. Livegraphy-isäntä

   12.1.2009, 11:04

   Joni Mitchellin spiikki yhdellä live-levyllä kun yleisö huuteli biisien nimiä meni jotenkin näin: ”The difference between being a musician and being a painter is, that a painter has the joy of painting; he makes a painting and hangs it on the wall somewhere and that´s it! No-one ever said to Michelangelo ”Paint the Starry night again, man!

9. Loka-Laitinen

   25.1.2009, 12:00

   En juurikaan käy vanhojen veteraanien keikoilla. Kuuntelen mielummin levyjä & seuraan livenä ajankohtaisempia, uusia, ehkä nousuaan tekeviä etc. artisteja.

   Miksi kantaa miljonääreille rahaa siitä, että ehkä pääsee pahimmillaa jonnekin piippuhyllylle tiiraamaan lavalla näkyvää uudistettuja versioita riekkuvaa (esim. Dylan – - nojoo, ”yhteistyökumppani” tarjosi) tyyppiä, joka ei osaa luopua ajoissa (toisaalta taas positiivinen kokemus oli Tom Fogerty).

   60-70 -luvun starat ovat parhaan musiikkinsa tehneet aikoja sitten – tulkoot soittamaan niitä biisejä – eli rehellisesti viihdyttämään. Uudempaa tuotantoa mukaan vain pakolliset viimeisimmän levyn mainostusbiisit ellei uusia suosikkeja fanipiireissä ko. artistin biisivalikoimasta aidosti ole syntynyt (en tarkoita jotain pienimmän diggaripiirin periaatteellista hehkutusta, joka on pahinta Dylanin kohdalla – kun kaikki on jumalan sanaa mitä äijä pukkaa ulos levyllä tai livenä)

10. Robert

    14.1.2010, 19:16

    Bowien Ruisrockin keikka oli ehkä paras keikka, mitä olen nähnyt keneltäkään artistilta. Sitä tuli tässä juuri muisteltua nostalgisesti. Muutamaa vuotta aiemmin ilmestynyt Outside oli ehkä hänen paras levynsä ja vähän ennen Ruisrockia ilmestynyt Earthling oli sekin erinomainen. Ja keikka alkoi Bowien uran hienoimpiin biiseihin kuuluvalla Quicksandilla. Lisäksi Bowie on aivan loistava esiintyjä, joka todella osasi ottaa yleisönsä. Ja keikka kesti jotain kaksi ja puoli tuntia. Tulisipa Ruisrockiin taas jotain vastaavaa. Edellisenä esiintynyt Pet Shop Boys veti myös hienon keikan.

11. matti mätä

    16.2.2010, 13:49

    Mäkin olin kerran popedan keikalla ja ne ei vetäny Tahdon rakastella sinua -piisiä. Kyllä nimittäin otti aivoon ensin mut sit mä tajusin et eihän se oo edes niiden piisi.

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Kotisivu

Roskapostivarmenne (vaaditaan)