Parasta uutta musiikkia – The XX

Lontoolainen The XX ei ole vielä tuttu monellekkaan, mutta ei tarvitse olla mikään kovin kummoinen ennustaja kertoakseen, että yhtyeen omaa nimeä kantavasta debyyttialbumista (Young Turks Records)  nousee monen ihmisen lempilevy.

19- ja 20-vuotiaiden nuorukaisten muodostamaa The XX -yhtyettä olemme Mahtavaa Helsinki mahtavaa -ohjelmassa hehkuttaneet jo kuukauden päivät ja luulen, että tulemme hehkuttamaan sitä koko loppuvuoden – tarjolla on taas sellainen levy, joka ei tunnu poistuvan meikäläisen levysoittimesta ei sitten millään, ei kotona, eikä töissä. Aluksi hieman yksinkertaiselta kuulostava levy tuntuu pitkällä juoksulla vain paranevan ja paranevan – ja sellaisesta musiikistahan me tykkäämme täällä Mahtavaa Helsininki mahtavaa -maassa (Mmmm…)

Bändin tunnelmallinen ja tumma soundi uppoaa monenlaiseen tallaajaan indiepopparista, bisnesmieheen, jazzhipsteristä (the original 40’s) hienoon ladyyn tai dubstep-fiilistelijästä goottiin  – yleensä siis sellaiseen rehelliseen ihmiseen, joka antaa omien korviensa kertoa, onko musiikki hyvää, vai ei.

Ai miltä se The XX kuulostaa? No pääosassa ovat tyylikkään ajattomat kappaleet ja melodiat – ei muotipepeilyä – vaan rehellisen kuuloista popmusiikkia, josta löytyy vertailukohtia  Cocteau Twinsin, Mazzy Starin, The Curen tai The Nationalin kaltaisiin tunnelmointihelmiin, sukulaisuutta löytyy myös Husky Rescuen ja Zero 7:n kaltaisiin downtempo-artisteihin sekä Chris Isaakin kaltaisen klassikkoartistin Twin Peaks -tunnelmaan, koko paketin kruunaa se, että The XX kuulostaa rehelliselta, nöyrältä ja kaiken tunnelmoinnin keskellä rehellisen vilpittömältä ja intoa täynnä olevalta yhtyeeltä. Bändin itse tuottaman levyn soundiin on jätetty paljon ilmaa ja vivahteita – ei siis sellaista hittikanavien jööttituubaa – vaan musiikkia, joka soidessaan hengittää ja antaa tilaa kuulijalle löytää aina uutta. Lontoossa valloillaan oleva dubstepin nousu on myös vaikuttanut levyn bassotaajuuksiin selkeästi – tietokoneen kaiuttimista tai mp3-muotoon tiivistettynä se ei palkitse kuulijaansa läheskään niin hienosti kuin niillä oikeilla stereoilla, oikealta äänilevyltä kuultuna.

Yhtä kaikki kuunnelkaa Mahtavaa Helsinkin mahtavaa -ohjelmassa ja varmasti myös muissa Radio Helsingin mainioissa ohjelmissa The XX:ää tai visitoikaa bändin MySpacessa kuuntelemassa ja antakaa omien korvienne tehdä arvio. The XX on keikallakin todistettavasti sympaattinen ja erinomaisen ajaton yhtye – näin sain kuulla bändiin tykästyneeltä tutultani, joka näki yhtyeen juuri keikalla Lontoossa pikkuklubilla.

Pisteet, points: 10/10 eli kymppi!

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Kotisivu

Roskapostivarmenne (vaaditaan)