Ystävämme Air

Julkaistu 8.10.2009, 10:25, Oodi Mahtavuudelle -blogi. Kirjoittanut: Aleksi Pahkala

Ranskalainen Air on kuulunut koko Radio Helsingin historian ajan suosikkeihimme. Air patsastelee joka vuosi Radio Helsingin soitetuimpien yhtyeiden listalla.

Minä muistan kun ensimmäisen kerran kuulin Airia ystävältäni Teemulta, joka kopioi (laittomasti tietty) bändin ekoja vinyyli-ep:tä mulle c-kasetille kultaisella yhdeksänkymmentä luvulla ja sen jälkeen onkin tullut kasvettua yksi vuosikymmen yhtyeen seurassa. Yleensä on ollut mukavaa, välistä vähän vaikeampaa – kuten kavereiden kanssa tahtoo käydä muutenkin.

Pocket Symphony -levy vuodelta 2007 oli minulle ensimmäinen pettymys yhtyeen tuotannosta, tuntui että bändin magia oli kadonnut ja se kuuluisa luomisen vimma olisi poissa – pelotti että hyvä ystävä on muuttunut tylsäksi virkamieheksi.

Pelonsekaisin tuntein odottelin kuulevani uutta Love 2 -levyä. Ensin kuuntelin levy-yhtiön palvelimen kautta streemattuna, eikä se miltään klassikolta heti kuulostanut – paremmalta kuitenkin kuin edeltäjänsä ja vielä köppäsillä kaiuttimilla ja ties minkä laatusena nettiformaattina. Kun levy saapui kauppan, ostin sen heti ja onneksi se kuulosti tuhat kertaa vielä lämpimämmältä ja paremmalta kuin se nettistreemaus ja ensimmäisestä soinnusta oli mukava nähdä (tai kuulla) vanha ystävänsä taas vedossa.

Love 2:lla Air sukeltaa hitusen psykedeelisempiin maisemiin, kuulostaen monella tapaa samalta kuin ensimmäisellä Premiers Sypmtomes -ep-kokoelmallaan tai Sofia Coppolan Virgin Suicides -elokuvan soundtrackillä. Levy on bändivetoisempi, soundeiltaan luomumpi ja sellainen mukavasti hassuttelevampi – tarjolla on hempeilyä, Serge Gainsbourgilta lainailtua magiaa sekä jopa Laika & The Cosmonautsilta kuulostavaa surffigaragea.

Ihan tosissaan bändiä ei aina kannata ottaa, So Light Is Her Football on yhden kappaleen nimi ja se vielä hempeästi överiranskalaisella aksentilla väännettynä kertoo hienosti sen, että Air on löytänyt hitusen kadoksissa ollutta nerouttaan ja nokkeluuttaan takaisin!

Parasta on myös se että Love 2 -levyn tiimoilta Air saapuu ensimmäisetä kertaa Helsinkiin keikalle joulukuun alussa Kaapelitehtaalle. Lippuja oli vielä tätä kirjoittaessa jäljellä, joten hopi hopi lippuja ostamaan.

4 kommenttia artikkeliin “Ystävämme Air”

ump
8.10.2009, 11:59

AIR <3! hopi hopi tosiaan. itsekin pitäisi..
Niko
8.10.2009, 15:23

Älä, Aleksi, huoli! Ihan laillista tuo kopiointi on ollut, sillä omaan ja lähipiirin käyttöön on saanut tehdä kopioita ihan vapaasti. Lähipiiri on melkoisen häilyvä käsite, mutta varmasti olet kuulunut ystäväsi Teemun lähipiiriin. Myös nykyään kopiosuojaamattomasta cd-materiaalista saa tehdä kopioita samalla periaatteella.

Antipiracy.fi:
”Tekijänoikeuslain 12 § mukaan jokainen saa tehdä tekijän luvalla julkistetusta teoksesta muutaman kopion yksityistä käyttöään varten. Kopion lähteen on oltava laillinen, esimerkiksi alkuperäinen cd-levy tai tv-lähetys. Oikeuskirjallisuudessa muutaman kappaleen on todettu tarkoittavan 2-4 kappaletta. Teoksessa mahdollisesti olevia teknisiä suojauksia ei saa purkaa kopiointia varten.”
juuso
8.10.2009, 18:24

Eli siis kaikkien näiden vuosien jälkeen olen osoittautumassa rikolliseksi.. kyllä mun mielestä tuohon aikaan on ollut ihan laillista nauhoittaa vinyyliltä (tai kasetilta) kasetille musaa ja antaa se vaikka naapurin Jormalle, kunhan ei sillä Jormaa rahastanut.
Arto M.
20.10.2009, 13:54

”So Light Is Her Football”?

Onko tämä suomalaista uumorintajua vai epätoivoista absurdismin kaipuuta, sillä oman cd-pyörylän kansissa lukee ”So Light Is Her Footfall”