Morrisseyn laulu on kauheaa!

Monen mielestä viikon valiolevyn Years of refusal, tekijän Morrisseyn laulu on epämiellyttävää kiekumista.

”I know you and you can’t sing” . ”That’s alright, you should hear me play the piano”.  the Smithsin Morriseyn kuvitteellista sanailua kuningattaren kanssa   Queen is dead levyn nimiraidalla.

Musiikkiopettajani  mielestä Frank Sinatra ei ollut hyvä laulaja.

”Mikä hirveä ”tulkinta” tämä on?” kysyi eräs kuuntelija, eräänä aamupäivänä Scott Walkerin kohtalokkaasta, okei, hieman ylidramaattisesta tulkinnasta.

Onko tämä ”Rufus Wainwright” ?, oli erään kuuntelijan kommentti Antony Hegartyn persoonallisesta laulutavasta.

Persoona, sehän se , äänen kautta hahmottuu mieltymyksemme laulajien olemukseen. Makuja on monia ja makuasioista ei sovi kiistellä, mutta mikä sen herkullisempaa.

Suosikkilaulajiini kuuluvan Elvis Presleyn lataus oli aikoinaan niin käsittämätöntä monille, että huomio kiinnittyi herran lantioon: Elvis the Pelvis! Oikeaan osuivat, koko kroppa miehen laulaessa resonoi ja mitä alempaa voima lähtee, sitä rock’n rollimpaa se on.

Elvis on ikoni, jonka kuvaa myös Morrissey monesti lainaa, vaikkakin hänen selityksensä kaikenvoipasta kaihosta on hieman analysoivampaa miehen sanomisen täyttyessä oivaltavista  verbaaleista letkautuksista.

”Something is squeezing my skull”,on avausraidan nimi- onko vanne kiristänyt päätäsi, kysyi aikoinaan myös puolustusvoimain ”palikkatesti”.  Tästä on hyvä jatkaa.

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Kotisivu

Roskapostivarmenne (vaaditaan)