Kantapään kautta monona

Harri: Mieleeni tulvi muistoja, kun viime viikolla näin Vantaalla ihan hyväntuulisen oloisen pikkupojan raahamassa suksinippua koulun jälkeen. Pojalla oli sekä sauva, että suksi poikki, mutta itse veijari oli hyvässä kävelykunnossa ilman klenkkaa ja etenkin sitä itkua. Arvaan: hiihtäminen sinällään kiinnostaisi, mutta kun nykyiset lylyt on vanhaa mallia ja kavereilla on ihan sikapaljon mageemmat. Ratkaisu: varusteet silpuksi ja selittelyt kaatumisesta käyttöön, jotta saa uudet ja upeammat. Tolkun ratkaisu: olisit poika hyvä särkenyt varusteesi lähempänä kotoa, niin niitä ei tarvitsisi raahata kilometritolkulla itseään näännyttäen. Nimim: tehty vuonna -85

Madonnan liput tuli takkuillen myyntiin ja suomalainen jonottaa. ”Miten toimia jonossa?” oli tämän aamun kysymys:

-MÄHÄN EN JONOTA, EI MUN TARTTE. MUT TUNNETAAN KAIKKIALLA. SOITAN VAAN PARI PUHELUA (MULLA ON KOKO AJAN KOLME PUHELINTA VYÖLAUKUSSA) JA SCORPPIONS ESIINTYY MUN KARTANON PIHALLA. JOS JONOTTAISIN, KOHTEEN PITÄIS OLLA JOTAIN MIKÄ HALUTAAN NÄHRÄ. VAIKKA TOSI ISO HEVOSENKENKÄ TAI SIIDEIN LIEKKIPAITA.
-KUTEN LUPSAKKA SIITOSSONNI JYSKY: KESKITTYEN OLENNAISEEN HÄTÄILEMÄTTÄ, TIUKASSA PAIKASSA KÄYTETÄÄN LUOVUUTTA JA HUUMORIA.
-MIKÄLI LIPPUJEN SAANTI EI OIKEASTI KIINNOSTA VOI LANSEERATA VANHAN KUNNON RÄKÄNOKKATEMPUN JA NITKAUTELLA JONOTTAVIEN TYYPPIEN POLVIA TAKAAPÄIN.

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Roskapostivarmenne (Vaaditaan)