Dublin – Perinteitä kunnioittaen (Day 78 18.12.)

”Tyynenä ja flegmaattisena kuten aina, Mr.Fogg yritti puolustautua ainoilla aseilla, jotka luonto on antanut englantilaiselle, nimittäin nyrkeillään, mutta se ei hyödyttänyt lainkaan.”

Koska perinteet ovat vahvasti esillä irlantilaisten elämässä ja he ovat ylepitä näistä piti meidänkin nyt sitten lähteä tutustumaan hiukan tarkemmin pariin kohteeseen. Ensinnäkin harvinaisen ylpeitä he ovat viskistään ja eritoten Jamesonista jota tällä saarella on valmistettu aina 1700-luvun lopulta alkaen.

Vanha tehdas jossa nykyään toimii tämä viskin teon salaisuuksiin pinnalta raapaiseva kierto”ajelu” on aivan keskustan liepeillä joten aikaa ei tarvitse siihen varata juurikaan. Opastettu rundi itsessään ei paljoa kostuta mieltä ja kieltä paitsi yhden ilmaisen maistiaisen verran sillä kestoltaan noin puolituntinen esittely periaatteessa käy vain läpi viskin teon vaiheet ja sen miksi Jameson on se paras kaikista. Toisin sanoen siis perus kierros mikä löytyy jokaisen juomatehtailijan pytingistä.

Koska rahat olivat huvenneet oli aika lähteä taas yrttämään saada hieman lisää pätäkkää ja kuinkas muutenkaan täällä kuin menemällä vinttikoira-kisoihin. Eikun siis bussia alle ja tunnelmaan. Paikalla oli kaiken ikäistä porukkaa lapsista, isukkiin, ukkiin ja bileryhmiin, kaikki kyllä pelasivat vaikka vaikuttikin siltä, että osa oli täällä vain viettämässä perjantai-iltaa samaan tapaan kuin Suomessa mentäisiin vaikka baariin, ja meininkikin oli sen mukainen kun koirat kirmasivat ja ihmiset huusivat joko onnesta tai raivosta.

Mehän ei oikeastaan ymmärretty koko hässäkästä mitään, mutta löysimme kuitenkin pelitiskin jotta päästiin laittamaan vetoa voittajasta. Kuten raveissakin, jos ei ole tietoa hevosista niin vedetään nimen perusteella ja viitoslähdöstä löytyikin se, nimittäin Compass Danny niminen menijä. Ja kuinkas ollakaan sehän pamautti 750 jaardia johtaen koko ajan joten manit tänne, niinkuin sanonta kuuluu. Kokonaiset kaksikymmentäviisi euroa rikkaampana päätimme lopettaa koska näin ollen reissumme oli lopulta +/- 0, hyvä jätkät!

Ja viikonloppu kun oli niin olihan se pakko käydä myös lähihotellin ravitsemusliikkeessä tutkimassa paikallisten loppuillan viettoa ja sitähän se oli  mitä Suomessakin, puolet suuhun, puolet rinnuksille ja pohjat muiden päälle, kaatuilua, tonttulakkeja sekä tuoppiintuijottajia. Onneksi ei sentään nyrkeillä jouduttu alkaa kisaamaan, sillä meidän hauiksilla siitä ei olisi tullut kuin uusi Waterloo.

Musiikkini tänään - osiossa kyselemme paikallisilta viimeksi pyörinyttä tai henkilön tämän hetken kuunnelluinta - levyä, artistia tai muuta musiikkikanavaa.

Minun paikkani – osiossa tiedustelemme paikallisilta mika on kyseessa olevan kaupungin paras paikka heidan mielestaan ja pyrimme parhaamme mukaan myos paasta kaymaan kyseisessa spotissa oli se sitten kaupungin osa, puisto, baari, museo tai mika tahansa kohde.

Lisää kuvia matkalta näet täältä.

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Kotisivu

Roskapostivarmenne (vaaditaan)