Deadwood – Maailman pisimmät minuutit part 3 (Day 68 8.12.)

Julkaistu 16.12.2009, 10:44, Around the world in 80 days (in a few new ways).

”Oli miten oli, Mr.Fogg oli ottanut kellonsa esiin ja pannut sen pöydälle eteensä. Hän seurasi tarkkaavaisesti viisarien siirtymistä kellotaululla.”

Näyttää siltä, että jonkun tapahtuman odottaminen on ehkä pahinta mitä voi olla maailmassa. Varsinkin sellaisen josta ei ole mitään hajua mitä tapahtuu eikä myöskään sitä miten. Ainoa asia joka on varma on päivä ja kellonaika.

Totta kai se riippuu ihmisestäkin miten hyvin pääsee irroittautumaan pään sisällä pyörivästä myrskystä ja keskittämään voimansa johonkin muuhun. Ainakaan tässä tilassa meikäläisestä ei ollut siihen eikä unohtamaan auttaneet edes normaalit Mestareiden liiga, NFL, NBA ja NHL. Oli vain huone, kahvia, vettä ja (onneksi) tarpeeksi tupakkaa. Vaikka sitä ei saisikaan mainostaa niin ainakin meikäläiselle se teki ihmeitä tämän odotuksen tuskassa pyöriskellessä ja sen kyllä huomasikin kun huone oli kuin kalan savustamo.

Sekunnit löivät, kuten myös minuutit ja tunnitkin hiljalleen, mutta kumpaan suuntaan niitä halusi vääntää? Lähemmäksi hetkeä vai pidentää odotusta. Valitsen lähemmäksi hetkeä jolloin odottamisen tuska vihdoin hellittää, joko hyvällä tai pahalla, mutta onpahan ainakin yksi asia tullut tehtyä selväksi oman pään sisällä.

Toisaalla: Interstate-90 / Murdo (SD) – Sioux Falls (SD)

Aamulla hotlan kahvilassa tapasin herran etelästä stetsoni päässä joka esitti kysymyksen.

-Howdy, where are y going boy?

-East, vastasin.

-You feel lucky?

Silloin olisi pitänyt varmaan hetki harkita. No sanoivat että kyl varmaan Sioux Fallsiin asti selviät mutta sen jälkeen…

Siellä sitten meidän ihana kaliforniasta vuokrattu takavetoinen jeeppi näytti todellisen karvansa. Oranssi valo syttyi Interstatella 70mph:n vauhdissa, joka paljasti et nyt sitä mennään. Jeepin piru vaan liukui vailla tolkkua kaistalta toiselle ja mies matkassa vailla tietoa et mihin tilanne sit pysähtyy. Peilistä vain pystyi katselemaan takaa tulevaa rekkaa ja jo aikasemmin ojaan ajanutta autoa.

No onneks se vauhti pysähtyi ajallaan ja edessä oli ramppi pois tieltä ja eikun ekaan hotelliin.

Sieltä sain tilanteesta tolkkua, oli annettu Blizzard warning ja tuulet olivat aivan järjettömiä, 23m/s ja vastaavaa. Joten se siitä matkaamisesta tältä erää.

Huomenna pitäisi olla selkeämpää ja tuulen tyyntyä, joten sitä odotellessa. Telkkarissa pyöri joka kanavalla dissaster leffoista tuttuja uutisia ja juoksevia tietoja ympäri maata. Aika outo olo niitä tuijotellessa.

Musiikkini tänään - osiossa kyselemme paikallisilta viimeksi pyörinyttä tai henkilön tämän hetken kuunnelluinta - levyä, artistia tai muuta musiikkikanavaa.

Minun paikkani – osiossa tiedustelemme paikallisilta mika on kyseessa olevan kaupungin paras paikka heidan mielestaan ja pyrimme parhaamme mukaan myos paasta kaymaan kyseisessa spotissa oli se sitten kaupungin osa, puisto, baari, museo tai mika tahansa kohde.

Lisää kuvia matkalta näet täältä.