23 kommenttia artikkeliin “Taide kutsuu poikkeamaan rutiineista!”

1. Jussi Seppänen

   13.8.2010, 9:32

   Ekstemporee pihakonsertti Vallilassa. Bändinä elävä rymikone ja yleisönä rennot täti-ihmiset. mhttp://www.youtube.com/results?search_query=baila+baila+somerontie&aq=f

   Kauneutta kartoista. Kiinteistövirasto kunniaan. Tietokoneiden piirilevyistä kyhätty Helsingin kantakaupungin kartta. Ollut esille Virka-Galleriassa, Kymppi kirjastossa ja nyt Lasipalatsissa. http://www.lib.hel.fi/Tapahtumat/Tapahtuma.aspx?ID=6245001f-92ca-4b03-b215-cb79d76f3725

2. Helena

   19.8.2010, 7:03

   Puhuin ihmiselle hississä ja sainkin kosinnan takaisin:)

3. Lara

   19.8.2010, 8:40

   Näin nuoren naisen seisovan marketin maitohyllyn edessä ja itkevän. Sen sijaan, että olisin kääntänyt katseeni pois kuin en mitään olisi huomannutkaan, ojensin hänelle nenäliinan ja hymyilin. Hän nyökkäsi ja otti paperiliinan vastaan.

4. Silppuri

   19.8.2010, 10:35

   Bussilla matkustaessa usein haluaa vaipua omiin mietteisiin, uppoutua tekstiviestien kirjoittamiseen, uutisotsikoiden lukemiseen tai vain tuijotella rauhassa maisemia ja kaupungin vilskettä.

   Kesällä nousin bussiin lapseni ja tämän vaunujen kanssa ja viereeni keskialueelle nousi seuraavalta pysäkiltä myöskin nainen pienen vauvansa kanssa. Vauva oli hänellä kantoliinassa ja spontaanisti sanoin, miten kauniiltä he näyttivät yhdessä! Siitä tuli hyvä mieli itselle ja jatkoimmekin jutustelua lapsista ja vauvoista koko bussimatkamme ajan, kunnes jäimme lapseni kanssa pois Ateneumin kohdalla.

   Se oli hyvä bussimatka ja olisi mukavaa, jos muulloinkin saisi itsestään irti että sanoo toiselle sen kauniin, minkä tuntee ja näkee! Myös siis tuntemattomille kanssaihmisilleen!

5. Veera

   19.8.2010, 11:22

   Laitapuolenkulkija yritti ratikassa kovasti jutella kaikille, mutta ympärillä olijat eivät olleen huomaavinaankaan häntä. Seisoin hänen takanaan, ja kun hän huomasi minut hän kysyi: ”Kukas enkeli se siinä seisoo?”. Sen sijaan, että olisin esittänyt, että en kuullut mitään, aloin jutella hänen kanssaan. Juttelimme koko matkan ihan niitä näitä. Herra oli hyvin ystävällinen ja kohtelias minulle. Kun olin lähdössä hän kiitti minua suuresti siitä, että oli saanut jutella. Niin moni ei ole huomaavinaankaan. Hän yritti tarjota minulle huikkaa, koska se oli kaikki mitä hänellä oli tarjota kiitokseksi. Viimeinen asia mitä hän sanoi oli: ”Nyt kun kerta kerroit, että on aamu, niin minä menen kotiin ja suihkuun ja syön kunnon aamupalan.” Sain häneltä paljon enemmän kuin huikan pullosta.

6. Meri

   19.8.2010, 11:41

   Eilen hain tyttäreni päiväkodista, ja poikkesimme rutiinista. Tavallisesti kävelemme suoraan kotiin, mutta nyt menimmekin jätskille ja huhuilemaan Sibelius-monumentin putkiin. Tyttären mukaan Jean ei ollut iloinen, vaan vihainen. Puistosta löytyi myös käpylehmäainekset!

7. LisLäs

   19.8.2010, 11:55

   Toissa talvena tuli nopeasti valtava määrä hyvää lumipallolunta. Kalliossa Karhupuistossa päätin ystäväni kanssa mennä tekemään lumiukkoja ja lumilyhtyjä Karhupuistoon. Puistossa paloi parhaimmillaan yli kymmenen lyhtyä. Ulkomaalaiset turistit kuiskailivat ohi mennessään: ”Ovatko nämä tonttuja?” Moni kalliolainen jäi myös tekemään lyhtyjä ja jaoimme heidän kanssaan termoksessa olevat rommitotit.

8. Arska

   19.8.2010, 18:46

   Duunasin kaverin hääkukkia Moskovan-illan päätteksi… Aah, en ollut ollut baarissa tai yksin pimeällä ulkona varmaan vuoteen, kolme ihanaista lasta kun omistan! Pelkkä kävely elokuisessa kantakaupungin yössä herkisti aistini auki, ja kun valmista työtä partsilla ihaillessani Bubi-huuhkaja ilmoitti läsnäolostaan vastapäisen talon katolla – huhuilin sille takaisin!

9. laura

   19.8.2010, 21:17

   Olin lähdössä baarista yöllä kun baarin ovella seuraani lyöttäytyi nuorimies ja alkoi jutella kanssani. Olin jo väsynyt ja oikeasti halusin kotiin enkä yleensä jaksa kauheasti jutella tuossa vaiheessa iltaa, mutta jotenki aloin kuitenkin jutella miehen kanssa. Sokoksen kohdalla sanoin kääntyväni Elielille mennäkseni yöbussille mutta poika pyysi minua kävelemään kanssaan (tietämättä mihin suuntaan olin menossa). Kävi ilmi että poika asui lähelläni, joten päätin kävellä hänen kanssaan, mikä on minulle tosi epätyypillistä. Siinä sitten kävelimme hiljalleen, juttelimme kaikenlaista, kävi ilmi että mies oli naimisissa (ihan onnellisesti, eikä hän ollut millään iskumielellä liikkeelläkään) ja isäkin, polttelimme tupakkaa ja kävimme vielä syömässä hampurilaisetkin. Tietysti olisi tosi romanttista jos olisin löytänyt elämäni miehen tällä tavalla, mutta kun erosimme, molemmat menivät vain kotiinsa enkä itse asiassa edes tiedä miehen nimeä. Eikä se edes haittaa, tällä tavoin illan kruunasi ihan mahtava kesäinen kävelyretki kotiin ja uusi tuntematon tuttavuus. Kuulostaa tosi pieneltä jutulta, mutta tulin kauhean hyvälle tuulelle. Oikeasti pitäisi useammin uskaltaa tehdä jotain tuollaista.

10. Päivi

    20.8.2010, 10:36

    Erilainen ruokatunti.
    Tästä on jo aikaa, mutta mietimme työkavereitten kanssa, miten saisimme inspiroitua ryhmäämme ja kokisimme erilaisia elämyksiä.
    Kehitimme erilaisen ruokatunnin: Kerran viikossa, jokainen vuorollaan järjestää koko ryhmälle erilaisen ruokatunnin. Kävimme myseoissa, näyttelyissä, matkustimme metrolla, kävimme kävelyllä, urkuvartissa, teimme asioita, joita osa ei ollut koskaan kokenut. Suosittelen!

11. Liena

    20.8.2010, 12:55

    Helsingin henki…oma kotikaupunkini. Merta rakastan ja auringonsäteitä laineilla varhaisena kesäpäivänä. Mereen pulahdan viilentääkseni itseäni. Tai kävelyä meren jäällä katse kohti omaa stadia. Aurinko helmeilee lumikiteissä. Mieli lepää.

    Suomenlinnan saari linnoituksineen suojelee rakasta kotikaupunkiani. Saari sankareineen on aikoinaan pelastanut Helsingin olemassaolon. Monelle ihmishengelle olen kiitollinen, että meille on suotu ilo nauttia Helsingistä ja sen hengestä.

12. Teemu von Boehm

    20.8.2010, 16:14

    Taidenäyttelyni palautetta.
    Teemu von Boehm. -Äimänside-. G&R Wellamossa Katajanokalla 22.6-8.8.2010.
    Sain yllätyksekseni vieraskirjaan useita kehuja hyvästä ruuasta ja palvelusta :)
    Tässä vielä aivonystyröitä lämmittävä pähkinä, mitä -Äimänside- sanoo sinulle? Kiitos vielä kaikille taiteeseeni tutustujille.
    http://omakaupunki.hs.fi/katajanokka/palvelut/114444/

    Ne joilta jäi taidenäyttely -Äimänside- näkemättä, voivat käydä katsomassa muita teoskuviani Kiasman. TEE ITE PAREMPI -galleriassa. ja lisäämässä sinne myös omat kuvat mukaan. Eniten Fb-ääniä kerännyt työ tullee Kiasman seinustalle.
    http://www.teeiteparempi.fi/#karsivalliset_perivat_maan

    Myös Picasso Kollaasikone näyttelyyn kannattaa tehdä omat työt.
    http://kampanjat.hs.fi/picasso

    Mitkä näistä viime taiteiden yön suunnitelmista Laiturissa voidaan toteuttaa. Kansalaiset saavat ja voivat ideoida Lasipalatsin Aukion tulevaisuutta yhä lisää.
    http://kaupunkilaboratorio.lasipalatsi.fi/app/

13. Leena

    21.8.2010, 20:31

    Päätin olla positiivinen ja puhua ihmisten kanssa. puin päälle punaisen hameeni ja valkoisen paidan. Virittäydyin kotona miettimällä kivoja ajatuksia. Olin aikalailla utelias minkälainen helsinki on kun virittäydyn uutdelle kanavalle. Bussissa juttelin pariskunnan kanssa U2 ja nauroimme, ja pian mies edestäni alkoi jutella mukana, ja kun aleksilla he lähtivät pois tuli hiljaista. Takanani oli ruotsalaispariskunta kartan kanssa. Kiinni vaan! Kan ja hjälpa? Juttelimme lasipalatsille asti. Pari pysäkkiä oli hiljaista, sitten viereeni istuu vanhempi rpouva, vaikka ratikka oli melkein tyhjä- juttelin jalavatielle asti, kunnes jäin pois. Oli tosi mielenkiintoista, hän kertoi sodanajan Helsingistä, ja olin kuin sightseeingillä, kun hän kertoi mihin osui ja kuinka hän juoksi tuon talon taakse pommituksissa äidin kanssa…
    Kävelin kastelemaan kukat poikani asunnolle, ja menin odottelemaan kympin ratikkaa. Pysäkillä oli vaikea saada juttukumppania, mutta kun istuyin ratikkaan kysyin mitä vieressä istuva rouva luki, ja opin paljon. Kävin ostamassa pokkarin Akateemisesta. Huomasin miten punainen hame on kiva, ja kävelin Foorumiin ostamaan itselleni toisen tutustumisvaatteen, vaalean sinisen hameen. Juttelin myyjän kanssa, nauroimme ja hän sanoi että kokeilee samaa kotimatkalla!
    Kävin ostamassa paidan hameen kanssa. Juttelin myyjän kanssa U2 konsertista. Hänen kaverinsa oli ollut siellä.
    Nelosessa oli kaksi nuorta sveitsiläistä tyttöä ja he kertoivat interrailmatkastaan. Helsinki oli ihan toisenlainen! Tapasin ihmisiä, opin asioita, tiedän u2 konsertista ja interrailmatkailusta kaikenlaista. Tulin kotiin ja tein itselleni taidelounaan ja söin sen muistellen kaikkia mukavia ihmisiä Helsingissä. Mitä tapahtuuklaan kun minulla on vaalean sininen hame päällä?
    Kiitos Helsinkiläisille hauskasta toisenlaisesta päivästä. Tästä jatketaan!
    Leena

14. Annica

    22.8.2010, 13:21

    Ystävälläni Jaakolla on ollut jo yli kymmenen vuotta tapana järjestää helmi-maaliskuun vaihteessa meille isolle porukalle Sibeliusmonumentin ympärihiihdot.
    Monumentin juurelle kokoonnutaan määrättynä päivänä, usein hauskoihin asuihin pukeutuneina ja pienempiin teemaryhmiin jakaantuneina hiihtämään, luistelemaan, kömpimään tai jollain tavalla liikkumaan monumentin ympäri kulkevaa rataa. Kilpailu on hyvin leikkimielinen ja siihen osallistuvat vauvoista vaariin, kaikenikäisiä ystäviä.
    Kisan jälkeen pieni raati valitsee vapaamielisesti ja usein hauskoin perustein voittajat, jotka palkitaan illalla kun olemme siirtyneet afterski juhlaan jonkun lähellä asuvan luo.

15. Pippuri

    24.8.2010, 9:29

    Heippa ! Luin Eppu Nuotion ”Hyttysenkesyttäjä” runokirjasta runon, meidän omassa ruokalassa kello 8.00 päivänä 24.8. runon nimi oli ”Keittäjä Kauha” ja mukavaa oli…erilainen aamu…

16. Heidi

    24.8.2010, 11:21

    Olen aina haaveillut saavani pullopostia. Siksipä eilisiltana päätin itse kirjoittaa pieniä ilahduttavia viestejä, jotka laitoin kotoa löytyneisiin limupulloihin. Kuljin rantaviivaa pitkin Hakaniemestä kaivopuistoon ja heitin pulloja meren vietäväksi. Jännää, mahtaakohan joku saada limuntuoksuisen viestini?

17. Pippuri !

    24.8.2010, 17:03

    Heippa ! Jatkoin Eppu Nuotion ”Hyttysenkesyttäjä” kirjan lukemista ja luin työpaikan postituksessa runon ”Konttoristi Koponen” ja sain immeiset kahville samaan aikaan ja pienen hetken runojen parissa…

18. Pippuri

    25.8.2010, 14:14

    HEIPPA ! Jatkoin kantanen Eppu Nuotion runokirjaa pienessä kainalossani ja luin kirjasta runon meidän omassa respassa, runon nimi on ”Järjestäjä Jan Vimma” sain kiitokset ja iloisen ilmeen….

19. Essi

    26.8.2010, 9:39

    Lupaan kertoa tulokset heti kun olen testannut ”Päivää kaupungin parhaana asukkaana” Tehtävä kuuluu näin: Vie kahvitunnilla viereiseen toimistoon tuoretta pullaa, tarjoa Stockmannin kellon alla yksinään odottaville odotusseuraaa ja puhdista kauppakeskuksen muovikukat pölystä. Osta tutulle bussikuskille kioskilta ässä-arpa, kerää metron lattialle levinneet sanomalehdet takaisin pinoon ja vie ruusu hautausmaan huonoimmin hoidetulle haudalle. Tarjoa kodittomalle ateria hienossa ravintolassa ja huomaa, mitä tapahtuu. (Olet tässä (Helsinki)-kirja. Meiju Niskala 2008)

20. Eli

    26.8.2010, 10:12

    Minulla ja poikaystävälläni on ollut koko kesän ajan projektina vilkuttaa ja hymyillä Helsingissä pörrääville turistibusseille. Hitsi on hauskaa kun turistit vilkuttaa takaisin! Oma projektini jo vuosien ajan on aina kysyä karttaa tutkivalta ihmiseltä, tarvitseeko hän apua (lähinnä siksi, kun itse olen aina ulkomailla kroonisesti eksyksissä ja minua autetaan poikkeuksetta mielellään).

21. Pelepako

    26.8.2010, 13:20

    Enää pari päivää aikaa tehdä ns. päiväfiilistelyä Stadin kaduilla. Messis kulkee pari munniharppua, huuliharppu ja kaksi Kosikaa eli Ghanalaista perkussiosoitinta. En ole mestarisoittaja, mutta hymyistä päätellen saan ihmiset hyvälle tuulelle ja fiilis on tärkein. Ensi viikolla alkaa työ uudessa paikassa. Päiväfiilistelyjen loppu. Toivon työmatkoillani törmääväni satunnaisiin trubaduureihin ja musisoijiin.

22. ope

    26.8.2010, 18:42

    Luin kesällä kansanliikkeestä jossa kehoitetaan soittamaan mummolle tai vaarille .
    Olen yläasteella opettaja. Luokanvalvojantunnilla tällä viikolla jokainen lähetti mummolle tai vaarille kivan viestin. Hämmästyneet isovanhemmat vastasivat niin että luokka soi!
    Kivaa!

23. Anni

    27.8.2010, 13:12

    Ymmärsin, ettei kenestäkään tarvitse pitää, mutta jokaista tulisi kunnioittaa. Samalla annoin anteeksi monelle minua kohtaan törttöilleelle.

Kommentoi

Nimi / Nimimerkki

Sähköposti (Vaaditaan, Ei julkaista)

Roskapostivarmenne (Vaaditaan)