Kulttuuriseen väkivaltaan liittyy suoraan psykologisesti ja poliittisesti se, että erilaisuutta saa halveksua ja suomalaisuuden nationalistista fantasiaa ja jäykkiä arvoja ihailla.

Keskustelua ja vuorovaikutusta halveksutaan mutta tottelemista korostetaan ”ahkeruudella”, ”sisulla”, ”suomalaisuudella”, ”työkeskeisyydellä” tms.

Mitä poliitikot ja sisäpiirit edellä, sitä juntit perässä.

Väkivalta oli voima Kekkosen ihaillun imagonkin takana (toimi laittomana pyövelinä sisällissodassa ja SUPOssa ammattikiduttajana).

Lähes jokainen Suomen armeijan käynyt on koetettu brutalisoida väkivaltaan turvautuvaksi junttimieheksi koska armeija palkkasi aikoinaan lähes pelkästään epäsosiaalisia psykopaatteja ammattisotilaiksi.

Ev.lut. kirkkokin on sallinut sotarikollisten juhlia joukkomurhia 90-vuoden ajan ympäri Suomen kirkoissa: suojeluskuntalaiset ovat saaneet vapaasti heiluttaa sotalippujaan kirkon sisällä kun taas vasemmistolaisilta on ehdottomasti kielletty edes rauhantoiminta kirkoissa.

Suomi rahoittaa bosnian joukkohautojen dna-tutkimuksia mutta ei missään nimessä suomalaisten joukkohautojen ja sisällissodan murhien selvittämistä. Kymmenillä paikkakunnilla on nimettömiä joukkohautoja. Helsingin kaupunkikin kielsi Suomenlinnassa joukkohautojen merkitsemisen!

Väkivallasta valehteleminen on väkivallan kierteen tukemista.

Ikään kuin väkivalta poistuisi valehtelemalla ja kieltämällä. Stakes kieltäytyi koko olemassaolon ajansa tutkimasta naisten väkivaltaisuutta koska sekin on räikeä ongelma perheissä.

Suomi on karmeassa kärjessä aikuisten väkivaltamyönteisyydessä – missään muussa vanhan Euroopan maassa ei yli 30% aikuisista kannata kasvatusväkivaltaa kuten suomessa.

”Ruma sota” on tärkeimpiä historiankirjoja viime vuosina.

Se hyvin tekee selväksi, kuinka rajun väkivaltainen Suomi oli sodan aikana ja sodan jälkeen.

Ei mitään jalostavaa vaikutusta sodalla vaikka kuinka nyt itketään isien uhrista. Poliitikot valitsivat verisen talvisodan mieluumin kuin pienet aluevaihdot Neuvostoliiton kanssa. Tätä ei uskalleta vieläkään opettaa rehellisesti mm. nuorille yläasteen historiassa. Eikä opeteta myöskään, kuinka jatkosodan aikana sotilaat harrastivat situationaalista homoilua korsuissa. Ei sovi taistelijan fantasiakuvaan Suomessa.

Väkivaltaan liittyy aina tyhmä ylpeys ja statuskamppailu.

Suomalainen yhteiskunta on hyvin statuskeskeinen kulttuuri. Titteli ja suhteet ovat tärkeämpi kuin taito ja lahjakkuus.

Puhe suomalaisten yhtenäisyydestä ja sodan yhdistävästä voimasta on karmeaa puppua, valtion harjoittamaa propagandaa kansalaisten ja sukujen mielenterveysongelmien lakaisemiseksi maton alle. Ihmiset masennettiin, pilkattiin ja tumpattiin matalaksi valtion toimesta monin eri tavoin.

Monessa koulussa painostetaan nimenomaan kiusattuja, jotta nämä ”auttaisivat” ja ymmärtäisivät kiusaajia. Aikuisten tehtäviä ei saa kouluelämässä siirtää lapsille. Muuten jälki on karmeaa ja koston kierre on selvä ja julma.

Kirkon sotilaspappi on heilunut aseen kanssa Afganistanissa toisen uskontokulttuurin alueella eikä se ole ketään häirinnyt. Kertoo kansakunnastamme ja sotakulttuuristamme paljon.

Alkoholisekoilu on yleisesti hyväksyttyä ilottelua koska silloin ihmisten ei tarvitse tiedostaa itseään ja historiaa, aktivoitua poliittisesti ja selvittää sukunsa salaisuuksia – kunhan saa vähän välillä karjua ja vittuilla humalassa. Ja unohtaa kaiken näennäisesti.

Tuntuu että ihmiset saavat potkua monenmoisilta netin keskustelupalstoilta, kun huomaavat että eivät suinkaan ole yksin ahtaine mielineen. Pahinta lienee se, että juuri nämä suvaitsemattomimmat tuntuvat olevan niitä, jotka ovat myös tarpeeksi typeriä toimimaan. Hieman fiksumpien samanmielisten vain jäädessä purnaamaan keskustelupalstoille.

Homous tuntuu olevan joidenkin mielestä mielipiteeseen verrattava asia, jota on mahdollista edistää yhteiskunnassa mm. tällaisilla Pride-kulkueilla. Pelkona lienee että jos tällaisia kulkueita tulee lisää, niin myös homoja on tuleva aina vain lisää. Yritäpä siinä sitten saada rakentavaa keskustelua aikaiseksi kun huomioi vielä sen asian, että joidenkin ihmisten mielipiteet ovat kuin flyygeli: sitä on lähes mahdoton muuttaa.

Keskustelupalstoilla ja taukohuoneissa kuulee kokoajan ihmisten kauhisteluja tyyliin ”miten tälläistä voi tapahtua?” ja ”En ymmärrä mihin tämä maailma on menossa!”. Luulen sen olevan luontainen reaktio jolla pyritään asettamaan mahdollisimman suuri pesäero itsensä ja pahantekijöiden välille.

Tärkeintä sen sijaan olisi porautua pintaa syvemmälle ja yrittää ymmärtää, mistä ihmeestä tälläiset tuhoisat ja väkivaltaiset ajatukset kumpuavat. Suvaitsemattomuutta ei pidä hyväksyä, mutta jos se halutaan kitkeä, sen juuria pitää ymmärtää. Pelkällä tuomitsemisella ja kauhistelulla ei päästä mihinkään.

_________________
P.S. Laulutoive tylsää duunipäivää piristämään: Pariisin kevät – Tulivuoria

On tämä hullu maailma…