Parasta Helsingissä: Suvaitsevaisuus

Julkaistu 6.7.2010, 12:55

Helsinki Prideen tehtyä kaasuiskua ei voi perustella millään. Kenenkään ei pitäisi elää niin rajoittunutta elämää, että kiinnostus vieraiden ihmisten petihommiin ajaa vaarantamaan muun muassa lasten terveyden. On surullista, että nuoret miehet haluavat pilata ennen kaikkea oman elämänsä raivoamalla muiden seksielämästä.

Kuvia kaasuiskusta ja sen tekijöistä onnistui nappaamaan esim. MoonTV.

Valitettavasti me joudumme elämään äärimmäisen väkivallan keskellä jatkuvasti. Tämänkin päivän uutiset kertovat, että järjetön viha voi ryöpsähtää milloin vain, missä vain ja yleensä hirvittävin seurauksin.

Viisas työkaverini kirjoitti Facebook-sivulleen: Nyt jumalauta järki käteen ja keskustelua tämän maan järjettömästä vihasta!

16 kommenttia artikkeliin “Parasta Helsingissä: Suvaitsevaisuus”

Lauri
6.7.2010, 13:05

Asioista pitää todellakin alkaa puhua rankoilla ja selkeillä sanoilla. Useat ihmiset pitävät edelleen homoseksuaalisuutta enemmänkin aatteena ja jotkut järjestöt pitävät sitä taas jonkinlaisena vähemmistöetuutena. Varmasti ainoa asia mitä tälläkin kulkueella on haluttu saada aikaan on että kaikkia ihmisiä seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai mieltymyksistään huolimatta kohdeltaisiin yhdenvertaisesti muiden rinnalla. Mitään erityiskohtelua ei ole kukaan kaipaamassa.
Kem
6.7.2010, 13:31

Hauskintahan tässä on se, että ennen kyseista Pride-kulkuetta oli esimerkiksi Hesarin nettisivuilla keskustelua siitä, että onko tällainen tapahtuma edes tarpeen, homouden ollessa niin mainstreamia. Kaasutus todistaa, että tarpeen oli ja on siis edelleen, jos on ihmisiä jotka kokevat niin vahvasti, että joillain ei ole oikeutta olla ylpeitä itsestään, että pitää oikeen käydä heidän (ja satunnaisten sivustaseuraajien) terveytensä vaarantamassa. Surullista.
A
6.7.2010, 13:40

Surulliseksi vetää tällaisista tapahtumista lukeminen, kun luulee asuvansa suvaitsevaisessa kaupungissa. Helsingin kaupunki ja HSL osoittautuivat kuitenkin mahtavan ennakkoluulottomiksi ja rohkeiksi, kun tukivat avoimesti Pride tapahtumaa. Lisää tällaista ja ehkä myös kaupunkilaiset seuraavat perässä – toivottavasti.
Liisa
6.7.2010, 13:41

Turvallisuudentunne syntyy läsnäolosta ja luottamuksesta siihen, että ympäröivä maailma kanssaihmisineen on sinun puolella eikä uhkana sinua vastaan. Järjettömiä veritekoja tai tahattomia vihanpurkauksia ei yksi ihminen valitettavasti voi estää, mutta turvallisuudentunnetta voi jokainen meistä lisätä lähiympäristössään joka päivä. Lämmin hymy naapurille, hyvät huomenet bussipysäkillä vartoavalle vanhukselle, rohkaisevia sanoja pihan pienelle lapselle. Nämä pienet, huomioivat eleet voivat kantaa pitkälle ja antaa jollekulle tunteen turvallisuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta omassa elinpiirissään. Esimerkiksi monelle vanhukselle juttutuokio naapurin kanssa saattaa olla päivän arvokkain – ja ainoa – kohtaaminen. Ystävät, jakakaa hymyänne ja ystävällisiä sanoja. Ne eivät ole vaarassa loppua kesken!
Tervehtien, Liisa
Diidasti
6.7.2010, 13:43

Pelkistä sänkyhommistahan ei ole kyse; eivät ne sateenkaarikansalaiset seksielämänsä puolesta marssi vaan sosiaalisen aseman, huvin ja yhteenkuuluvuudentunteen vuoksi. Seksiä saa harrastaa kuka vaan, mutta esimerkiksi naimisiin pääsevät vain heterot.
Vaan tottahan se on, homovastaisuudessa on turhan usein kyse pelkkään seksiin pelkistämisestä, eikä homoseksuaalisuus tarkoita samaa kuin homoseksi. Tuskin kulkueessa mukana olleilla sateenkaariperheiden lapsilla on sellaista seksielämää, jota vastaan nämä kahjot näyttivät protestoivan.

On todellakin totta, että ihmisten välisestä vihasta ja tuomitsemisesta on puhuttava paljon enemmän, etenkin kuin suomalaiset tuntuvat tuomitsevan toisiaan ja muita kovin heppoisin perustein, hyvästä yleissivistyksen keskiarvosta huolimatta. Miten kukaan voi enää nykymaailmassa kuvitella olevansa parempi kuin joku toinen?
Meidän alahuulemme väpättää kyllä Afrikan katastrofaalisten uutiskuvien edessä, mutta omassa maassamme eri vähemmistöt ovat leimattuja, syrjittyjä ja oudoksuttuja.
Judi
6.7.2010, 13:49

Sitä toivoo elävänsä tasavertaisessa yhteiskunnassa jossa jokaisella olisi oikeus olla porskuttaa, mutta tällaiset iskut tai pieni vilkaisu netin toiselle laidalle kertoo karua tarinaa. Pahoin pelkään että nämä kaasuttajat ja muut ääri-idiootit ovat vain pieni osa ilmiötä ja pinnan alla porisee ja kovaa. Luulisi että tänä päivänä yhdenvertaisuus olisi jotakuinkin itsestäänselvyys eikä urbaanien hippien hapatusta.
tonttu
6.7.2010, 13:55

tänään pitäisi palkata anna laine tästä tekstistä koska se on ehdottomasti parasta helsingissä tänään. enempää ei voisi olla samaa mieltä tekstin kanssa!
Annika
6.7.2010, 13:56

Onneksi avarakatseisuus on kuitenkin lisääntynyt vuosi vuodelta, suunta on oikea. Pienin askelin voimme vielä saavuttaa suvaitsevaisemman Suomen. Vihaa ja väkivaltaa voi tuskin koskaan täysin taltuttaa, mutta jokainen tehköön parhaansa. Siis hymy ja halaus, everyone.
john
6.7.2010, 14:13

Taannoinen Afrikan -matka antoi tähänkin debattiin tiettyä perspektiiviä. Niin käsittämätöntä kuin se onkin, niin 90 %:ssa kyseisen mantereen maissa iskuun olisi osallistunut vähintään kymmenkertainen määrä ihmisiä ja julkinen mielipide olisi ollut 90 %:sesti iskun puolesta.

On tämä hullu maailma…
Tuomas
6.7.2010, 14:22

Jos Näitä Marginaalisia, joskin paljon palstatilaa saavia hmofobisia ja väkivaltaisia asenteita halutaan yhteistkunnastamme kitkeä, pitää niihin mielestäni suhtautua vähän eri tavalla.

Keskustelupalstoilla ja taukohuoneissa kuulee kokoajan ihmisten kauhisteluja tyyliin ”miten tälläistä voi tapahtua?” ja ”En ymmärrä mihin tämä maailma on menossa!”. Luulen sen olevan luontainen reaktio jolla pyritään asettamaan mahdollisimman suuri pesäero itsensä ja pahantekijöiden välille.

Tärkeintä sen sijaan olisi porautua pintaa syvemmälle ja yrittää ymmärtää, mistä ihmeestä tälläiset tuhoisat ja väkivaltaiset ajatukset kumpuavat. Suvaitsemattomuutta ei pidä hyväksyä, mutta jos se halutaan kitkeä, sen juuria pitää ymmärtää. Pelkällä tuomitsemisella ja kauhistelulla ei päästä mihinkään.

_________________
P.S. Laulutoive tylsää duunipäivää piristämään: Pariisin kevät – Tulivuoria
Selkäsaunatonttu
6.7.2010, 14:35

Kun kesälomaan on enää vaivaiset 1,5 kuukautta, luulisi että mitkään asiat maailmassa eivät voi saada mieltä maahan. Silti tällaiset ahdasmielisyyden osoitukset, kuten viikonlopun Pride-kaasuisku, huolestuttavat. Lisäahdistusta tuo keskustelupalstojen lueskelu, joihin tuntuu kerääntyvän päivä päivältä suvaitsemattomampaa porukkaa kärjistettyine mielipiteineen.

Tuntuu että ihmiset saavat potkua monenmoisilta netin keskustelupalstoilta, kun huomaavat että eivät suinkaan ole yksin ahtaine mielineen. Pahinta lienee se, että juuri nämä suvaitsemattomimmat tuntuvat olevan niitä, jotka ovat myös tarpeeksi typeriä toimimaan. Hieman fiksumpien samanmielisten vain jäädessä purnaamaan keskustelupalstoille.

Homous tuntuu olevan joidenkin mielestä mielipiteeseen verrattava asia, jota on mahdollista edistää yhteiskunnassa mm. tällaisilla Pride-kulkueilla. Pelkona lienee että jos tällaisia kulkueita tulee lisää, niin myös homoja on tuleva aina vain lisää. Yritäpä siinä sitten saada rakentavaa keskustelua aikaiseksi kun huomioi vielä sen asian, että joidenkin ihmisten mielipiteet ovat kuin flyygeli: sitä on lähes mahdoton muuttaa.
Rainbow Warrior
6.7.2010, 14:42

Yksinäisyys ja eristyneisyyden tunne on valitettavan yleinen ilmiö tässä globalisoituneessa maailmassa missä ikinä olemmekaan. Nämä yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunteet kääntyvät helposti itsesääliksi ja masennukseksi. Itsesääli ja masentuneisuus taas ruokkivat vihan tunteita, jotka kohdistetaan joko sisään- ja/tai ulospäin. Molemmat vaihtoehdot aiheuttavat inhimillisestä näkökulmasta erittäin traagisia tapahtumia sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus yhteenkuuluvuuden tunteeseen joka ei perustu vihaan. Miten voisimme kaikki olla kokonaisia rakastavia yhteisöllisiä ihmisiä ?. En tiedä, mutta maailmaan ja muihin kulttuureihin tutustuminen avartaa mieltä ja auttaa ymmärtämään. Ai niin ja muistakaa netti yhdistää sekä hyvässä että pahassa.
WLF
6.7.2010, 15:05

Joopa joo.. Itselläni ei ole mitään homoseksualisuutta vastaan vaikkakin tuollaiset hinttarihihhulit voi mun puolesta painua pitämään sateenkaariparaatejaan jonnekin ihan muualle.. Ei tarvitse olla tukkimassa koko keskustaa.. Ja mitä tulee tuohon kyynelkaasuun, niin itse olisin kallistunut sariiniin. Kaikki tuollaiset massatapahtumat ja konsertit POIS Helsingin keskustasta…
F.Eddie
6.7.2010, 15:59

Kaasuttajien teko ei mitenkään ole kannatettava, mutta iltapäivällä Radio Helsingin toimittajan(?) kommentti oli erikoinen, tyyliin ”ei kuulu kenellekään miten ja kenen kanssa seksielämäänsä viettää, se on yksityisasia”.
Miksi tällaista yksityisasiaa pitää sitten suurin joukoin mennä kaupungille toitottamaan!? Itse annan toki pride-porukan vapaasti tykätä mistä tykkäävät, vaikka kai olenkin niin umpihetero että näitä mieltymyksiä en ymmärrä…. En kuitenkaan näe tarpeellisena moisen ”yksityisasian” suureen ääneen huutamista.
WLF
6.7.2010, 16:00

Mitäs ihme suvaitsevaisuutta tämä sitten on…?
Arhi Kuittinen
6.7.2010, 16:26

Suomalainen väkivalta on hyvin järjestäytynyttä. Olennainen osa kulttuuriamme.

Kulttuuriseen väkivaltaan liittyy suoraan psykologisesti ja poliittisesti se, että erilaisuutta saa halveksua ja suomalaisuuden nationalistista fantasiaa ja jäykkiä arvoja ihailla.

Keskustelua ja vuorovaikutusta halveksutaan mutta tottelemista korostetaan ”ahkeruudella”, ”sisulla”, ”suomalaisuudella”, ”työkeskeisyydellä” tms.

Mitä poliitikot ja sisäpiirit edellä, sitä juntit perässä.

Väkivalta oli voima Kekkosen ihaillun imagonkin takana (toimi laittomana pyövelinä sisällissodassa ja SUPOssa ammattikiduttajana).

Lähes jokainen Suomen armeijan käynyt on koetettu brutalisoida väkivaltaan turvautuvaksi junttimieheksi koska armeija palkkasi aikoinaan lähes pelkästään epäsosiaalisia psykopaatteja ammattisotilaiksi.

Ev.lut. kirkkokin on sallinut sotarikollisten juhlia joukkomurhia 90-vuoden ajan ympäri Suomen kirkoissa: suojeluskuntalaiset ovat saaneet vapaasti heiluttaa sotalippujaan kirkon sisällä kun taas vasemmistolaisilta on ehdottomasti kielletty edes rauhantoiminta kirkoissa.

Suomi rahoittaa bosnian joukkohautojen dna-tutkimuksia mutta ei missään nimessä suomalaisten joukkohautojen ja sisällissodan murhien selvittämistä. Kymmenillä paikkakunnilla on nimettömiä joukkohautoja. Helsingin kaupunkikin kielsi Suomenlinnassa joukkohautojen merkitsemisen!

Väkivallasta valehteleminen on väkivallan kierteen tukemista.

Ikään kuin väkivalta poistuisi valehtelemalla ja kieltämällä. Stakes kieltäytyi koko olemassaolon ajansa tutkimasta naisten väkivaltaisuutta koska sekin on räikeä ongelma perheissä.

Suomi on karmeassa kärjessä aikuisten väkivaltamyönteisyydessä – missään muussa vanhan Euroopan maassa ei yli 30% aikuisista kannata kasvatusväkivaltaa kuten suomessa.

”Ruma sota” on tärkeimpiä historiankirjoja viime vuosina.

Se hyvin tekee selväksi, kuinka rajun väkivaltainen Suomi oli sodan aikana ja sodan jälkeen.

Ei mitään jalostavaa vaikutusta sodalla vaikka kuinka nyt itketään isien uhrista. Poliitikot valitsivat verisen talvisodan mieluumin kuin pienet aluevaihdot Neuvostoliiton kanssa. Tätä ei uskalleta vieläkään opettaa rehellisesti mm. nuorille yläasteen historiassa. Eikä opeteta myöskään, kuinka jatkosodan aikana sotilaat harrastivat situationaalista homoilua korsuissa. Ei sovi taistelijan fantasiakuvaan Suomessa.

Väkivaltaan liittyy aina tyhmä ylpeys ja statuskamppailu.

Suomalainen yhteiskunta on hyvin statuskeskeinen kulttuuri. Titteli ja suhteet ovat tärkeämpi kuin taito ja lahjakkuus.

Puhe suomalaisten yhtenäisyydestä ja sodan yhdistävästä voimasta on karmeaa puppua, valtion harjoittamaa propagandaa kansalaisten ja sukujen mielenterveysongelmien lakaisemiseksi maton alle. Ihmiset masennettiin, pilkattiin ja tumpattiin matalaksi valtion toimesta monin eri tavoin.

Monessa koulussa painostetaan nimenomaan kiusattuja, jotta nämä ”auttaisivat” ja ymmärtäisivät kiusaajia. Aikuisten tehtäviä ei saa kouluelämässä siirtää lapsille. Muuten jälki on karmeaa ja koston kierre on selvä ja julma.

Kirkon sotilaspappi on heilunut aseen kanssa Afganistanissa toisen uskontokulttuurin alueella eikä se ole ketään häirinnyt. Kertoo kansakunnastamme ja sotakulttuuristamme paljon.

Alkoholisekoilu on yleisesti hyväksyttyä ilottelua koska silloin ihmisten ei tarvitse tiedostaa itseään ja historiaa, aktivoitua poliittisesti ja selvittää sukunsa salaisuuksia – kunhan saa vähän välillä karjua ja vittuilla humalassa. Ja unohtaa kaiken näennäisesti.